Trackpunk Racing, Jenni

Haastattelussa Jenni Jokela Trackpunk Racingista

 

Hei Jenni,miten sinun moottoripyöräily sai alkunsa?

  • Olen harrastanut moottoripyöräilyä 5-vuotta, ja se on ollut tosi pitkäaikainen haave. Haave jäi ensin toteuttamatta siksi että mulla oli pienet lapset eikä ollu oikein rahaa eikä aikaa. Kun sitten 30v juhlani läheni niin päätin ilmottautua autokouluun ja suoritin A-kortin ittelleni 30v lahjaksi.Ajelin ihan vaan kadulla, mutta kun tarjoutui ystävän kautta tilaisuus päästä radalle niin lähdin innosta hihkuen. Ratailuun jäin koukkuun samantien ja aloin heti etsiä keinoja miten radalle pääsisi uudestaan.
    Sen etsiskelyn myötä löysin Samin joka sitten tutustutti mua vähän enempi ratajuttuihin ja neuvo, että mitä kaikkea on huomioitava. Pikkuhiljaa ajovarusteet päivitty ja samalla sitten myös pyörä muuttu enemmän rataisammaksi.  Katuajo väheni melko lailla, mutta on mulla vm1998 er5 jolla voin kadulla cruisailla jos siltä tuntuu.
    Siitä ehkä rakennetaan talven aikana cafe racer koska sellanenkin on ollu haaveena ja haaveet on tehty toteutettaviks.

Trackpunk Racing on ollut ratojen piristävänä väriläiskänä jo vuodesta 2012 alkaen. Alkuun pyörien omintakeista väritystä tekstuuria hieman kummasteltiin, mutta nyt taitaa olla jo legendan asemassa. Teitä on siinä useampia henkilöitä lisäksesi mukana. Kerrotko lyhyesti heistä?

  • Jenny Ruokolainen on ajanu 9-vuotiaasta asti jos oikein muistan ja Sami Vieltojärvi on ajanu kaikella mikä kulkee moottorilla ihan nappulasta asti.
    Mari-Anne Päivinen on ajanut crossia sekä sit mopolla ja kevarilla, ratapyöräks sai 16-vuotiaana 600cc gixerin
Trackpunk Racing, Jenni Jokela

Olette aika tiiviisti mukana radalla, samalla pitää hoitaa opiskelut ja työt. Nuorin tiimiläisenne Jenny käy koulua?

  • Jenny on lukion urheilulinjalla joten kovatasoinen urheilu on myös sen kouluun liittyvä juttu. Kisamatkat ja muut saa hyvin soviteltua koulun kanssa, koska sehän vähän niinkun kuuluu opinto-ohjelmaan.
    Sami on yrittäjä ja meillähän Track Punk Racing on Samin aputoiminimi. Yrityksen toimialana on myös moottoripyörähuollot mukana, joten voidaan siinä omien projektien ohella tienata tekemällä myös muiden projekteja.
    Mari-Anne opiskelee ajoneuvoasentajaksi ja on töissä motonetin varaosatiskillä. Mari-Anne korjasi koulutyönä oman pyöränsä moottorin ja saanut pitää pyörää koulussa puuhasteltavana. Motonetissä on aika kattava valikoima mitä tarvitaan muutenkin käyttöön.
    Itse taas maalailen moottoripyöriä, ihan perusmaalauksia mutta myös kynäruiskulla vähän spessumpia juttuja sekä sit keskityn myös videoiden ja kuvien editointiin, ideointiin jne. Teen välillä myös näyttelijä-keikkoja.

 

Jenny kuittasi Moriwaki sarjan voiton 2018, ja aiemminkin pärjännyt hienosti.

  • Jenny on ihan huippuhyvä ja vasta kesällä saatiin idea pyytää se tiimiin mukaan. Talvella oltiin samoilla radoilla Espanjassa ja siellä huomattiin, että ovat isänsä ja siskonsa kanssa aika yksin varikolla. Tiimillä on aika hyvin näkyvyyttä, niin aateltiin ehdottaa jos hyödynnettäis sitä näkyvyyttä Jennyn avuksi. Jenny on todella lahjakas kuski joka pitäis lähettää maailmalle. Harmi kyllä näkyvyys ei oo ollu sitä luokkaa mitä ois ansainnu. Suomessa kun ei noi juniori-kuskit oo sellasia tähtiä kun maailmalla. Todella lannistavaa. Ollaan koitettu tehdä asialle jotain, että saatais Jenny maailmankartalle.

Ratamoottoripyöräily on jostain syystä todella huonosti esillä suomalaisessa mediassa. Laji on kuitenkin hyvin yleisöystävällistä mutta televisiossa ei näytetä käytännössä mitään. RR SM kilpailut ovat olleet taloudellisissa vaikeuksissa jo jonkin aikaa, tänä vuonna useampikin kilpailu oli katkolla. Mitä mieltä olet nykyisestä tilanteesta?

 

  • Joo on tosiaan sääli, että laji ei näy niin yhtään missään. Imatranajot onneks vähän on nostanu harrastusta esille, mut olishan se tosi tärkeetä että tulis suuremman yleisön tietoon miten huippuhyviä kuljettajia Suomessa on.
    Useimmiten kuskit nähdään vasta kun ovat päässeet maailmalle, mutta esim Rico Salminen on jopa hollannin sarjan voittaja eikä sitä näy juuri missään. On sellanen kuljettajalupaus, että voi huh huh. Periaatteessa kisaamisen saa alottaa jo 7 vuotiaana, Rico sai kuiteski erityisluvan jo 5 vuotiaana, koska oli jo silloin tahkonut ratoja pari vuotta. Poika on ite kertonut, että aikoo isona motogp-kuskiks ja en ihmettelis vaikka päätyiskin sellaseks.Ruotsissa tv näyttää kaikki ruotsin sarjat, en ymmärrä miksei suomessa voida edes koosteena näyttää jotain urheilu-uutisissa.
    Lehdistö ei ole kiinnostunut edes tuloksista vaikka niitä niille lähettäis.Jos laji olis näkyvämpi niin silloin sponsoreita ois helpompi saada koska silloin sponsorointi näkyis jossakin ja kun sponsoreita ois helpompi saada niin laji olis yhä useammalle mahdollinen sekä kaikesta sais näyttävämpää joka taas miellyttäis varmasti yleisöä.

 

Toivottavasti näihin saataisi muutosta mahdollisimman nopeasti ettei laji tyrehdy suomessa käsiin. Monet hyvät suomalaiset kuljettajathan ajavat pääasiassa ulkomaisia sarjoja. Yritetään saada lajille näkyvyyttä, M-Bikes lupaa julkaista tuloksia kotimaisista kilpailuista.

Trackpunk on ollut mukana useilla ratapäivillä opastamassa ensikertalaisia, ja kenties hieman kokeneempiakin kuljettajia. Tuleeko paljon pyyntöjä opettamaan ajotekniikkaa ja ajolinjoja? Näkyykö
ratapäivillä paljon ajajia jotka lähtevät asenteella; ”kyllä minä osaan, älä tule tyttö selittämään”?

  • On tullu onneks paljon niitä jotka haluavat oppia ja ollaan niitä autettu parhaamme mukaan. Itse keskityn ihan ensikertalaisten opastamiseen, sekä tsemppaamiseen koska se on mun vahvin ala. Mulla ei oo annettavaa niille tosi nopeille koska en ite vielä ole mikään hirveän nopea, mutta mulla on ajolinjat sekä ajotekniikka sen verran tuoreessa muistissa, että osaan niiden suhteen auttaa melko paljon. Itseasiassa tullu muutamankin kerran näitä tälläsiä jurottajia jotka on tullu kertomaan, että
    eivät tarvi ohjeita kun ”ajan kovempaa kuin sinä”. Harmi vaan se nopeus ei aina kerro taidosta vaan itsekin ajan hiljempaa kuin pystyisin siks, että pystyisin turvallisesti keskittymään oikean ajotekniikan ja hyvän rytmin löytämiseen. Sit kun oon saanu palikat kohdalleen, oon vähän käännellyt kaasuakin ja ne jurottajat on hampaat irvessä vetäny samaan mihin minä cruisaillen.Ratapäiville tulee välillä katukuskeja henkseleitä paukutellen, mutta koska radan mutkat on sitä jyrkkyysluokkaa kun kadun risteykset, niin aika äkkiä sitä ymmärtää ettei se katuajo oo samaa kun radalla ajaminen. Pari kertaa kun meinaa ajaa leveäksi niin usein sitten ottaa ihan kivasti vastaan ohjeita ajolinjoista 🙂

 

Jenni, kiitos haastattelusta ja menestystä Trackpunk Racingille.

Jenny Ruokolainen, Moriwaki-sarjan suomenmestari 2018

 

-Mika Arminen