MP 21 verkossa -tapahtuma järjestetään perjantaista lauantaihin 26. – 27.3.2021. Siirtoon vaikutti vahvasti moottoripyörien uutuusmallien vaikea saanti Suomeen vielä helmikuussa. Messujen järjestäjät haluavat esitellä mahdollisimman kattavasti kaikki moottoripyörämerkkien uutuusmallit tapahtumassa.
Helmikuun aikana aiheesta tulee lisätietoja, seuraa julkaisuja.
Imatran Moottorikerhon Matias Vesterinen suuntaa piakkoin harjoitusmatkalle Italiaan, missä hän palaa MGR-motocrosstiimin miehitykseen. Vesterinen ehti miettiä jopa koko ajamisen mielekkyyttä kesken menneen kauden, mutta nyt hän katsoo tulevaan Euroopanmestaruussarjan vahvat tulokset mielessään.
Vesterinen, 18, aloitti kilpailukauden 2020 EM-sarjan kovimmassa luokassa (EMX250), mistä hän vaihtoi loppukesällä maailmanmestaruussarjan MX2-luokkaan. Sieltä italialaisen MGR-tiimin jäsen palasi vielä takaisin EM-sarjan pariin. Koronaviruspandemia ehti keskeyttää kilpailukauden jo
keväällä, ja kausi pääsi jatkumaan vasta elokuussa. Vesterinen oli innoissaan uransa ensimmäisistä MM-osakilpailuista, vaikka vastus oli EM-sarjaa kovempi eikä pisteitä vielä irronnut. Lukuisat kaatumiset ja muut vaikeudet koettelivat kuitenkin ruokolahtelaista välillä niin rankasti,
että nuorukainen mietti jopa ajohanskojen lyömistä naulaan.
– Yhdessä vaiheessa kisoja oli todella paljon, kun kisasin MM-sarjassa, missä koronaviruspandemian takia ajettiin poikkeuksellisesti jopa kolme osakilpailua viikossa. Lisäksi kilpailin Suomessa SM-sarjassa. Se oli raskasta fyysisesti ja henkisesti, Vesterinen muistelee.
– Kisoissa tuli hyviä asioita ja esimerkiksi onnistuneita yksittäisiä kierroksia, mutta vastapainona oli huonoja startteja ja kaatumisia. Ne söivät miestä. Olen rakentanut kansainvälistä uraani vuosia, mutta useat perättäiset epäonnistumiset alkoivat vaivata oikein tosissaan. Uran
lopettaminenkin piipahti mielessäni.
Paluu EM-sarjaan ja siinä pisteille ajaminen neljässä osakilpailussa kauden viidestä viimeisestä sai hymyn palaamaan Vesterisen kasvoille.
– Näin loppukauden aikana, että vauhtini riittää kilpailemaan hyvistä sijoituksista EM-sarjassa. Se palautti ja kasvatti itseluottamusta. Haluan edelleen ajaa ja menestyä.
EM-kausi päättyi Belgian Lommelissa 20. lokakuuta, ja Vesterisen loppusijoitukseksi tuli paikka 31. Hän ajoi parhaimmillaan osakilpailun 14:ksi.
Lommelin EM-päätöksen jälkeen Vesterinen on pitänyt tietoisesti ajotaukoa. Hän on harjoittanut peruskuntoaan pitkäkestoisilla juoksulenkeillä, koripallon pelailulla ja kuntopiirillä. Todellinen harjoittelu käynnistyy parin kolmen viikon sisällä, kun Vesterinen suuntaa Pohjois-Italiaan
MGR-tiimin luokse. Hän jatkaa KTM-pyörällä EMX250-luokassa. EM-kausi 2021 käynnistyy kaksi kuukautta myöhemmin kuin viime keväänä, vasta 16. toukokuuta Portugalissa, minkä takia kilpailuihin valmistautumisella ei ole kiire.
– Lähdin vuosi sitten Italiaan aikalailla samoihin aikoihin kuin nyt on tarkoitus, mutta silloin EM-avaus oli jo maaliskuun alussa. Sitä ennen ajoin Italian talvimestaruussarjaa, mihin suuntaan tälläkin kertaa. Ne ovat tiimille hyviä ja tärkeitä kisoja, mutta silti minulle vain osa EM-sarjaan
valmistautumista, Vesterinen luotaa.
– Pidin tarkoituksella kunnon ajo- ja treenitauon viimeisen kisan jälkeen. Latailin akkuja. Voin sanoa, että nyt todellakin tekee jo mieli ajamaan. Intoa on. Lähden kauteen jatkamaan siitä, mihin viime kaudella jäin. EMX250 on edelleen todella kova luokka. Sinne on palaamassa kuskeja MM-sarjasta ja myös uusia ajajia nousee alemmasta EM-luokasta.
EM- ja MM-sarjan suomalaisittain merkittävä osa on Iitin KymiRingillä ajettava osakilpailu 22. elokuuta.
Koronaviruspandemia sekoitti koko urheilevan maailman. Myös MGR-tiimin toiminta muuttui sen seurauksena. Tiimissä on edelleen selkeä visio tulevaisuudesta, vaikka kasvutavoitteita on jouduttu miedontamaan toistaiseksi. Näillä näkymin Vesterinen on tiimin ainoa kuljettaja tulevalla kaudella, kun vielä kauteen 2020 MGR lähti Vesterisen, italialaisen Mario Tamain ja espanjalaisen Iker Larranagan voimin.
– Tiimi kyseli kovasti perääni ja halusi minun jatkavan. Tiimipomolla on kova luotto minuun ja myös usko aina palkintokorokesijoitukseen saakka. Kiinnostus ja luottamus minua kohtaan tuntuu hyvältä, Vesterinen kertoo.
– Tiimillä oli haastava vuosi koronan takia. Luotan silti edelleen siihen, että hommat toimivat ensi kaudellakin. Se tietenkin muuttuu, ettei minulla ole nyt treenikaveria tiimin kautta. Radoilla kyllä on yleensä muutenkin kuskeja, mutta kuntoilu saattaa tapahtua enemmän yksin. Tiimin kuntovalmentaja jatkanee kuitenkin Tamain kanssa, joten emmeköhän me kuntoile vielä jatkossakin myös yhdessä.
Vesterinen edusti ensimmäistä kertaa MGR-tiimiä koko kauden ajan vuonna 2020. Suomessa hän kilpaili puolestaan orimattilalaisen Team Motopalvelun väreissä voittaen SM-hopeaa MX2-luokassa. Team Motopalvelun edustaminen ja SM-sarjan ajaminen ovat olennainen osa Vesterisen kilpailukautta 2021, mutta todennäköisesti hän ei pysty osallistumaan SM-sarjan kaikkiin
osakilpailuihin EM-osakilpailujen päällekkäisyyksien takia.
Suomen mestaruussarjassa koetaan tulevalla kaudella merkittävä uudistus, kun jokaisessa osakilpailussa ajetaan päivän päätteeksi MX1- ja MX2-luokkien parhaiden ajajien yhteinen superfinaali.
– Superfinaali on hemmetin hyvä uudistus. Siinä saadaan starttipuomi täyteen kuskeja ja kummankin luokan ajajat vastakkain. Sitten nähdään,kummassa luokassa ja minkä kokoisella pyörällä, isolla vai pienellä,ajetaan kovempaa, Vesterinen ennakoi.
Vesterinen on viihtynyt viimeiset parisen kuukautta kotimaisemissaan Itä-Suomen Ruokolahdella, missä hänen Jarmo-isänsä pyörittää Sopemäen Mansikka – mansikkatilaa. Myös poika on oppinut mansikanviljelyn saloihin konkreettisen työn kautta ja esimerkiksi loppusyksyllä kuukauden verran
arkipäivät sujuivat peltoja traktorilla kyntäen. Myös muut viljelyyn liittyvät työt ovat tulleet yhä tutummiksi.
– Opiskelen motocrossiin painottuvalla urheiluvalmennuslinjalla Gradiassa Jämsässä, mutta olen nyt suorittanut opintoja etänä. Olen pienkonealalla, mistä vaihdan todennäköisesti puutarha-alalle. Isän mansikkaviljelmien parissa on ollut mukava touhuta, joten olisi varmasti hyötyä myös opiskella
alaa, Vesterinen pohdiskelee.
Joulun Vesterinen vietti perheensä kanssa syöden hyvin ja Playstationia kavereiden kanssa pelaillen. Hän sai muutamia lahjoja, joista uusi verkko koripallokoriin oli tärkein. Koripalloilusta Vesterinen innostui viime kesänä. Joukkuepeleihin hän ei ole liittynyt, mutta kuntoilumielessä laji toimii sekä yksin että kavereiden kanssa.
– Koripallo on ihan yksinkin koreja heitellessä yllättävän rankkaa, sellaista hyvää peruskuntotreeniä sykealueella 120-150. Saa kunnolla hienpintaan. Olen myös alkanut seuraamaan koripalloa ja nyt kauden alettua NBA:ta. Suosikkijoukkueitani ovat Phoenix Suns ja Golden State Warriors.
Lauri Markkasen edustama Chicago Bulls ei ole ollut oikein hyvä joukkue varmaan sitten Michael Jordanin aikojen.
Vesterisen vuodenvaihde sujuu vielä kotimaisemissa juhlistaen, mutta sen jälkeen reissuelämää jo vuosia viettäneen motocrossarin tie vie Pohjois-Italiaan näillä näkymin usean kuukauden harjoitus- ja kilpailumatkalle. Hän saattaa piipahtaa välillä Suomessa, mutta selkein tähtäin on EM-sarjassa menestymisessä.
Teksti: Matias Vesterisen tiedotus, Marko Vihriä.
Kuvat: Stefano Taglioni
www.facebook.com/matiasvesterinen43
www.instagram.com/mmatiasvesterinen
Lähtökohtaisena ideana oli nettijulkaisu jossa pääpaino on moottoripyörien ja varusteiden esittelyillä ja testeillä. Ajatusta pidettiin hyvänä ja lähdettiin työstämään konseptia. Puolueeton nettijulkaisu olisi hyvä maahantuojien, kauppiaiden, tapahtumajärjestäjien sekä motoristien kannalta. Julkaisun oli oltava lukijoille ilmainen, jotta saavutettaisi mahdollisimman hyvin koko harrastajakunta sekä muut moottoripyöristä kiinnostuneet. Kuten tiedetään, ei ole olemassa ilmaisia lounaita, eikä julkaisuja.
COVID-19 pandemia vaikutti negatiivisesti myös kaikkiin moottoripyöräkilpailuihin- sekä tapahtumiin. Myöskään M-Bikesin sivuille ei valitettavasti tullut juttuja läheskään niin paljoa kuin olisi pitänyt. Kokonaan tästä ei voi syyttää Koronaa, vaikka se osittain vaikutti siihenkin.
Tämäkin on monen asian summa, kelataan hieman taaksepäin kokonaisuuden selvittämiseksi.
Pahana iskuna tuli maahantuonti- /myyntipuolen avainhenkilöiden työpaikan vaihdokset joiden kanssa oli sovittuna korvauksien saamisesta esittelyjen tekemisistä. Valtaosalla uusista henkilöistä oli vahva mielipide etteivät osallistu nettijulkaisuihin, vaikka verkkoympäristö on nimenomaan nykypäivää ja tulevaisuutta.
Koeajojen ja testien tekeminen ei ole todellakaan ilmaista touhua, ja vie aikaakin melkjo paljon. Esimerkiksi yhden pyörän esittelyyn käytetty aika. Testipyörän haku, min. 2,5 tuntia. Ajamista erilaisissa olosuhteissa muutamia tunteja, suomen sääolosuhteet huomioiden. Todennäköisesti pesu kerran pari kuvauksia varten, ja kuvaajan käyttämä aika lisäksi. Esittelyn kirjoittaminen, kuvien käsittely ym. Esittelypyörän palautus maahantuojalle tai liikkeeseen min, 2,5 tuntia. Eli kyllä siihen aikaa menee ja kustannuksia syntyy ajan lisäksi.
Kilpailujen ja tapahtumien osalta samaa kaavaa, matkat, majoitukset, ajankäyttö ym. Niin, kyllähän kisoja tulee käytyä seuraamassa muutenkin, mutta se on ihan erilaista olla vaan yleisönä kuin työnpuolesta. Tänä vuonna tosin ei juuri ollut niitä kilpailuja joista olisi saanut juttua paikanpäältä Koronasta johtuen.
Jatko näiden esittelyjen, testien ja muiden juttujen osalta on nyt katkolla. Alkuperäisen suunnitelman mukaisia mainostuloja ei ole tullut, vaikka tässä on suora markkinointi- ja tiedotuskanava alan harrastajille. Sivuilla on nyt noin 6500 vakituista lukijaa suomesta. Lisäksi M-Bikes:in Fasebook, instagram ja muut somekanavat.
Mikäli sinulla on mielenkiintoa osallistua juttujen tekemiseen, niin saataisi enemmän sisältö luettavaksi. Olisi sääli lopettaa nämä sivut, kun lukija kuntaa on tullut jo mukavasti ja suunta on ylöspäin. Artikkeleita voisi olla hyvin laajalta alueelta moottoripyöräilyyn liittyen. Siinä taas en näe ideaa että toistettaisi vain samoja perus uutisointeja mitä on koko uutisvirta jo täynnä. Suomalaista juttua suomalaisille moottoripyöräilijöille ja aiheesta kiinnostuneille. Mikäli sinulla on intoa ja kokemusta kirjoittaa moottoripyörä aiheisia juttuja, voit ottaa yhteyttä mbikes ät mbikes.fi
Koronapandemian vuoksi viime kesältä perutut kisat päästään näillä näkymin ajamaan sovitusti uudella KymiRingin GP-radalla ensi kesänä. Kisoissa ajetaan luokat MotoGP™, Moto2™ ja Moto3™.
MotoGP™-tunnelmasta pääsee nauttimaan KymiRingillä kolmena eri päivänä, sillä tapahtuma-alue on avoinna yleisölle jo perjantaina vapaiden harjoitusten aikana. Lauantaina ajetaan kaikkein luokkien aika-ajot ja sunnuntaina kisataan MM-pisteistä.
Osakilpailun oheisohjelmasta ja rataosuuksien ympärille rakentuvasta tapahtuma-alueesta sekä tapahtuman myynnistä ja markkinoinnista vastaa Lahti Events Oy.
Liput KymiRingin MotoGP™-osakilpailuun tulevat myyntiin perjantaina 18. joulukuuta klo 09:00 Lippu.fi:n kautta.
Koronapandemiatilanteen vuoksi lipunmyynti avataan porrastetusti. Ensin myyntiin laitetaan seisomakatsomot alueella 2 ja 4. Istumakatsomot avataan myyntiin myöhemmin, mikäli koronarajoitukset sen sallivat. Se, millaiselle yleisömäärälle kisoja päästään Iitissä järjestämään, on vielä avoinna.
Lahti Events Oy:n projektijohtaja Markku Vihtilä kertoo; On ensisijaisen tärkeää pystyä järjestämään tapahtuma turvallisesti. Pystymme kuitenkin järjestämään tapahtuman mahdollisia rajoituksia noudattaen, sillä tapahtuma-alue on suuri ja päiväkohtainen kapasiteetti turvaväleillä on myös kymmenissä tuhansissa. Normaalitilanteessa KymiRingin päiväkohtainen yleisökapasiteetti on 65 000 ihmistä.
Aikaisemmin istumakatsomoon lipunostaneisiin MotoGP-faneihin otetaan myöhemmin yhteyttä katsomopaikkojen vahvistamiseksi. Mikäli istumakatsomopaikkoja ei tilanteesta johtuen pystyttäisi tarjoamaan, lipun voi vaihtaa kuluitta seisomapaikaksi ja lippuhinnan erotus maksetaan asiakkaalle takaisin. Vaihtoehtoisesti lipun voi myös palauttaa.
MP-messut on vuosittain erittäin suosittu tapahtuma ja kerää perinteisesti yli 55 000 motoristia Messukeskukseen. Verkkotapahtuma korvaa perinteisen Messukeskuksessa järjestetyt MP-messut ensi maaliskuussa 2021.
MP-messujen toimeksiantaja Teknisen Kaupan Liiton Moottoripyöräjaosto pitää erittäin tärkeänä, että perinteiset MP-messut järjestään verkossa nyt poikkeuksellisena aikana. ”Verkkotapahtuma mahdollistaa kaikille moottoripyöristä ja mopoista kiinnostuneille modernin tavan tutustua uutuustuotteisiin, tehdä hankintoja ja saada ajankohtaista tietoa alan kehityksestä. Alan yritykset odottavat innolla kohtaamisia verkossa”, kertoo johtava asiantuntija Hannu Kyyhkynen Teknisen Kaupan Liitosta.
Moottoripyörien ratalajien flat trackin MM-kausi päättyi Lasse Kurvisen maailmanmestaruusjuhliin Italian Boves-Cuneossa lauantaina. Kurvinen ajoi kauden toisen ja samalla viimeisen osakilpailun karsintaerissä voittoon, kahdesti kolmanneksi ja vielä kertaalleen ykköseksi, mikä petasi hänelle erinomaiset asetelmat itse finaaliin. Kurvinen kävi siinä tiukan taiston espanjalaisen Ferran Cardusin kanssa ajaen maaliin toisena. MM-loppupisteiden kannalta merkittävää oli se, että avausosakilpailun vienyt italialainen Francesco Cecchini kaatui ja jäi viidenneksi. Se tiesi sitä, että kummassakin MM-osakilpailussa toiseksi sijoittunut Kurvinen voitti MM-kultaa.
– Tavallaan tässä tuli nyt toteen se pikkupojan unelma, josta haaveilin aikanaan motocrossin parissa. Silloin tuli ihailtua Pekka Vehkosta crossin maailmanmestarina ja varmaan kehuttua tytöille, että minustakin tulee aikuisena mestari. Crossissa niin ei käynyt ja tässä ehti kulua pitkä aika, kunnes nyt irtosi maailmanmestaruus eri lajissa. Tämä on selkeästi urani kovin saavutus, 41-vuotias Kurvinen iloitsi.
Flat trackissä ajettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa maailmanmestaruudesta, sillä aiemmin kyseessä on ollut maailman cup -sarja. Kurvinen sijoittui viime vuonna maailman cupissa kahdeksanneksi, joten harppaus maailmanmestariksi oli suuri.
– Uskalsin ensimmäisen MM-osakilpailun vauhtini perusteella ajatella mestaruutta. Seuraavaksi piti ajaa Saksassa, missä rata vaikutti etukäteen minulle sopivalta, mutta harmittavasti kisa peruttiin viime hetkillä. Italiassa oli puolestaan alun perin tarkoitus ajaa todella lyhyellä radalla, ovaalilla. Minulla ei ole sellaista short track -ajokokemusta vielä paljon alla, joten opeteltavaa riittää. Onneksi kisa ajettiin lopulta TT-radalla, mikä muistuttaa minulle vahvoja lajeja supermotoa ja jäärataa.
Cecchini saavutti MM-hopeaa ja Cardus -pronssia. Sarjan toinen suomalaiskuljettaja, Mikko Koskinen ajoi Italiassa seitsemänneksi ja oli myös MM-loppupisteissä seitsemäs.
Lapsuuden motocrossunelmista toisen lajin maailmanmestariksi
Kurvinen on monen moottoripyörälajin taitaja, jolle flat trackin maailmanmestaruus nousee saavutuksista kirkkaimmaksi. Lapsuudessaan ja nuoruudessaan Kurvinen harrasti motocrossia, missä hän haaveili kansainvälisestä menestyksestä ja MM-tittelistä. Juniorivuosien hyvien tulosten jälkeen Kurviselle ei tullut kuitenkaan yhtään kokonaista ehjää SM-kautta, ja hän vaihtoi päälajiaan. Jääradalla ja supermotossa Kurvinen voitti Suomen mestaruuksia ja endurossa hän on juhlinut kerhojoukkueiden SM-pronssia. Kaiken kaikkiaan Heinolan Moottorikerhoa nykyään edustavalla kuljettajalla on peräti 15 SM-mitalia eri lajeista.
– Olen hävinnyt jääradan Suomen mestaruuden varmaan viisi kertaa aivan mitättömällä erolla. Jotenkin niihin viitaten mietin flat trackissäkin, että juuri sen tittelin saavuttaminen voi olla todella vaikeaa. MM-mitali saattaisi olla jonkin muun värinen, vaikka kulkisi kuinka hyvin, Kurvinen kuvaili tuntojaan ennen Italian-osakilpailua.
– Italian kisan treenit sujuivat hyvin, mutta karsintaerät olivat vaikeampia. Kerroin mekaanikolleni ennen viimeistä karsintaerää, että nyt on todellakin onnistuttava, jos tässä aikoo tavoitella mestaruutta. Voitin sen karsinnan, joten oli hienoa lähteä finaaliin. Siitä tuli tiukka, mutta jos minä mokasin Tsekeissä viimeisellä kierroksella voiton, sortui nyt kuusinkertainen mestari Cecchini paineen alla virheeseen kaatumalla.
Flat trackin MM-kausi käynnistyi Tsekissä 3. lokakuuta, jolloin Kurvinen ajoi finaalilähdössä toiseksi. Sarjan oli määrä jatkua Saksassa 17. lokakuuta, mutta osakilpailu peruttiin aivan viime hetkillä koronaviruspandemian vaikutuksesta. Jo aiemmin oli peruttu MM-avaus Ranskassa samasta syystä. Toinen ja samalla viimeinen osakilpailu järjestettiin Italian Boves-Cuneossa lauantaina.
Tulokset
Flat Track, MM-osakilpailu 2/2, Boves-Cuneo, Italia, la 24.10.2020
1. Ferran Cardus, ESP, 25 pistettä
2. Lasse Kurvinen, FIN, 22p.
3. Elia Bartolini, ITA, 20p.
4. Guillermo Cano, ESP, 18p.
5. Francesco Cecchini, ITA, 16p.
6. Gianni Borgiotti, ITA, 15p.
7. Mikko Koskinen, FIN, 14p.
8. Kevin Corradetti, ITA, 13p.
MM-loppupisteet
1. Lasse Kurvinen, FIN, 44 pistettä
2. Francesco Cecchini, ITA, 41p.
3. Ferran Cardus, ESP, 40p.
4. Guillermo Cano, ESP, 34p.
5. Kevin Corradetti, ITA, 31p.
6. Daniele Moschini, ITA, 29p.
7. Mikko Koskinen, FIN, 27p.
8. Gianni Borgiotti, ITA, 26p.
Lasse Kurvinen
Ikä: 41 vuotta
Asuinpaikka: Mäntyharju
Ammatti: Tekninen johtaja (insinööri)
Perhe: Vaimo, tytär
Seura: Heinolan Moottorikerho ry.
Saavutuksia:
Flat Track maailmanmestari 2020
Flat Track maailman cup 8. 2019
Flat Track maailman cup 9. 2018
Enduro kerhojoukkueiden SM-pronssi 2006
Supermoto Suomen mestari 2000
Jäärata Suomen mestari 1996 (jääradalla lisäksi viisi SM-hopeaa, yksi SM-pronssi, kolme kerhojoukkueiden Suomen mestaruutta)
Motocross PM-maajoukkuepronssi 1995
Kansas & Oklahoma
Viimeinen kaupunki Missourin puolella on Joplin. Sen jälkeen tulee Kansas ja Oklahoma. Vanha Route 66 kulkee Joplinin läpi pääkatuna ja ylittää Kansasin rajan huomaamattomasti. Kansasin puolella Routea on ainoastaan 20 mailia ja sekin otettiin alun perin mukaan, jotta saataisiin sinkki- ja lyijykaivokset kuljetusten piiriin.
Matka jatkuu syvemmälle keskilänteen ja pian huomaat, että nyt ollaan kaukana Chicagon trendikaduista tai Hollywoodin glamourista. Tässä vaiheessa Route 66 näyttää matkailijalle myös sitä Amerikkaa, josta televisiossa tai elokuvissa harvemmin kerrotaan. Nyt ollaan Yhdysvaltain takapajulassa, maalaisjunttien, punaniskojen ja hillbillyjen sydänmailla. Punainen lava-auto on täällä in. Niin myös etelävaltioiden lippu.
Ihmiset ovat yksinkertaisen aitoja, uteliaita ja vieraanvaraisia. Joka pysähdyksellä tullaan utelemaan leveällä murteella, mihin mp-kerhoon tuo sinivalkoinen lippu viittaa!
Oklahoman kohdalla tie tulee kotiin, sillä juuri täällä asui ja vaikutti Cyrus Avery, jota pidetään Routen isänä! Täällä itä ja länsi kohtaavat. Route 66 kulkee lähinnä kumpuilevassa tasankomaastossa poiketen välillä intiaaniterritorioiden maille.
Tulsasta päin huristellessa päivän ensimmäinen kohde on Sapulpa, joka sekin on intiaanien perua. Kaupunki on rikas niin intiaanien kuin uudisasukkaidenkin tarinoista. 66:nen saavuttaa kylän kuin varkain lähes tasaisella maalla ja sukeltaa sitten sen läpi pääkatuna, kunnes kaartuu kohti länttä ja haipuu jälleen tasangolle.
Vanhan tien varrella näkyy runsaasti konkurssiin menneiden majatalojen ja kahviloiden raunioita. Bensa-asemista on jäljellä vain ruostuneet pumput. Aavemaisen tyhjät pikkukylät tulevat vastaan yksi toisensa jälkeen. Tulsan ja Oklahoma Cityn välillä on koko joukko pieniä kaupunkeja, joiden tarinat ovat lukuisat, mutta jääneet unhoon isompien kaupunkien rinnalla. Tämä on osa historiallisen tien maisemaa ja tunnelmaa!
Teksas
Tie vie mainetta niittäneeseen Teksasiin, jossa tilaa riittää. Pelkästään tämä osavaltio on pinta-alaltaan 2 kertaa Suomen kokoinen. Matkalla Amarilloon näet lukuisien maatilojen portteja, mutta itse talot löytyvät vasta horisontin takaa. Laitumia on niin pitkälle, kun silmä kantaa ja siellä täällä näkyy tuhatpäisiä karjalaumoja!
Ilmasto Teksasin tasangoilla on hyvinkin vaihtelevaa, mutta lähes aina tuulista. Paikallisen sanonnan mukaan ennen uloslähtöä kannattaa työntää rautakanki ulos ovesta. Mikäli kanki ei tuulessa taivu, voi lähteä pihalle.
New Mexico & Arizona
Route 66:n kulkija siirtyy vähitellen intiaanien maille. Teksasin tasangoilla maa ja taivas kohtaavat esteettömästi horisontissa ja mikään ei satu silmään. New Mexicossa tasankoa ei kuitenkaan riitä aivan taivaanrantaan. Tuulen, hiekan ja sateiden syövyttämät kalliot tai lumihuippuiset vuoret katkaisevat matkan. Apachet, Comachet, Pueblot ja Navajot asuttavat näitä seutuja. Intiaanireservaatit nykyään poikkeavat paljon ihmisten mielikuvituksesta. Kauan sitten on hävinneet ylpeät sulkapäiset intiaanipäälliköt tai jousien kanssa sadetanssia tanssivat soturit. Nykyään intiaanit ajavat autoilla, syövät burgereita ja asuvat niin kuin valkonaamat.
Joitakin maileja Gallupin jälkeen osavaltio vaihtuu. Arizonan puolella Route 66 seuraa monin paikoin rautatien kiskoja ja menee pitkiäkin pätkiä Interstate 40:nen aputienä. Paikoin vanha tie on kulkukelvoton, asfaltti halkeilee ja välillä häviää kokonaan. Yleisenä sääntönä voisin sanoa, että noin 95% Route 66:sta on edelleen olemassa, 90% on ajettavassa kunnossa ja noin 85% voi ajaa Harley-Davidsoneilla. Joten välillä on pakko hypätä kylmälle Interstatelle ja paukuttaa menemään.
Arizonan ehdottomasti tunnetuin nähtävyys on tietysti Grand Canyon. Vuodenajasta ja vuorokauden ajasta riippuu, minkälainen näkymä eteen avautuu. Se ei ole koskaan samanlainen. Pelkästään maiseman hahmottamiseen menee 15 minuuttia, mutta vaikka tätä katselisi loppuelämän, ei sitä koskaan oppisi tuntemaan täysin.
Grand Canyonin seinämät putoavat pystysuoraan alas lähes kahden kilometrin syvyyteen. Kanjonin pohjalla pilkottaa kiemurtelevana kapeana nauhana virtaava Colorado-joki. Jyrkänteen pohjoisrinne siintää kilometrien päässä.
Luonto on muokannut maisemasta mielikuvituksellisia muotoja. Kerrokselliset, eriväriset kivimassat muodostavat tornimaisista huipuista kivisiä katedraaleja. Paraskaan valokuva ei tee oikeutta näkymälle. Se on itse nähtävä paikan päällä.
Las Vegas, Kuolemanlaakso & Kalifornia
Las Vegas ei varsinaisesti sijaitse Route 66:n varrella, mutta sinne poikkeaa lähes jokainen kuuskuutosen kulkija. Viihdeparatiisi on koettava itse, muuten sitä on vaikea ymmärtää. Maailman tunnetuimman pelikaupungin kasinot, ostoskeskukset ja yökerhot show-esityksineen tuovat jyrkkää kontrastia ympäröivään autiomaahan.
Las Vegas jakaa usein matkailijoiden mielipiteitä – jotkut rakastuvat kaupungin vilinään välittömästi, toiset taas haluavat päästä pois mahdollisimman nopeasti. Joka tapauksessa ensikertalaisen suu loksahtaa auki Vegasiin saavuttaessa.
Vegasista matka jatkuu perinteisesti kohti Kalifornian aurinkoa, jonka kauniiseen Santa Monican rantakaupunkiin Route 66 roadtrip päättyy. Ennen loppukiriä suosittelisin lämpimästi ajamaan Kuolemanlaakson läpi.
Ja kun sanon lämpimästi, myös tarkoitan sitä! Kuolemanlaakso ja erityisesti ”Bad Waters” ovat Yhdysvaltain kuivin, kuumin ja matalin kohta. Vuonna 2001 lämpötila pysyi 154 päivää 38 °C asteessa tai sen yläpuolella, mikä oli ennätys.
Onko Route 66 ajamisen arvoinen?
Route 66:nen on ajettava oikein ja ennen kaikkea oikealla asenteella. Reissun päätarkoitus ei todellakaan ole siirtyä Chicagosta Kaliforniaan vaan elää henkilökohtaisesti tuhansia tarinoita mitä tie tuo tullessaan.
Route on erinomainen läpileikkaus valtavan, monipuolisen ja moniulotteisen maan halki, joka nuoresta iästä huolimatta on saavuttanut niin paljon. 66:lla on myös erityinen paikka USA:n historiassa. Se havainnollisti Amerikan tien kehitystä päällystämättömästä liasta valtateille. Se tarjosi taloudellisen ja sosiaalisen yhteyden lännen, keskilännen ja idän välille tarjoamalla miljoonille ihmisille muutoksen mahdollisuutta!
Matkakertus kuvineen; Daniil Amosov (PeterPanBike)
Lisää moottoripyöräseikkailuista maapallolla: www.peterpanbike.fi
Husqvarna Motorcycles julkaisee 2021 nelitahtisen motocrossmallistoon myHusqvarna -mobiilisovelluksen, jonka avulla pyörien moottorinohjausta voidaan säätää. 2021 FC ja 2020 FC 450 Rockstar Edition malleihin sopiva Connectivity Unit -liitäntäyksikkö tarvitaan sovelluksen pariksi. Omien mieltymysten mukaan helposti säädettävissä oleva pyörä takaa suorituskyvyn kaikentasoisille kuljettajille. Sovellus mahdollistaa niin tiedon kuin asetustenkin tallentamisen sekä suositusasetusten tarkastelun myHusqvana -sovelluksesta.
Muiden monipuolisten ominaisuuksien lisäksi mobiilisovelluksesta löytyy kaksi esiasetusta moottorin säädöille, Prime ja Advanced, jotka mahdollistavat yksityiskohtaisen hienosäädön radan ja kuljettajan mukaan.
Pitkäjänteiseen kehitystyöhön on yhdistetty Rockstar Energy Husqvarna Factory Racing -tiimikuljettajien arvokkaita huomioita ja säätösuosituksia sovellusta käyttävien kuljettajien tueksi. Prime –tilassa kuljettajan on mahdollista säätää älykkään luistoneston toimintaa ja vaikuttaa siihen, milloin se puuttuu peliin. Advanced -tilasta löytyy puolestaan tarkempia säätöjä moottorijarrulle, kaasun vasteelle sekä luistoneston ja lähtöavustimen säätämiselle.
Iskunvaimentimien säädöille on omat suosituksensa perustuen kuljettajakohtaisiin tarpeisiin ja mieltymyksiin. Taitotasosta, painosta ja radan kunnosta riippuen myHusqvarna -sovellus tarjoaa tarkat tiedot niin etu- kuin takaiskunvaimentimien optimaaliseen säätämiseen.
Sovellus on saatavilla Applen ja Google Play:n sovelluskauposta ja Connectivity Unit -liitäntäyksikkö valtuutetuilta Husqvarna Motorcycles -jälleenmyyjiltä.
Keskeisimmät ominaisuudet:
Kaksipyöräisille on useita erilaisia kilpailumuotoja tarjolla, samoin kuin erilaisia maastossa- ja kaduilla liikkumiseen tarkoitettuja laitteita. Niillä voi ajella rauhassa nauttien maisemista ja muutenkin luonnosta. Yhtälailla voi ajaa radalla, ottaen vain itsestään mittaa, tai kunnolla kilpailemisella.
”Amerikan pääkatu”, ”Teiden äiti”, ”Will Rogersin valtatie” – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Routea on ylistetty niin lauluissa kuin elokuvissa, ja ajan myötä siitä tulikin eräänlainen amerikkalaisuuden ja vapauden symboli. Pelkkä numero 66 saa automaattisesti ajattelemaan Amerikkaa halkovaa vanhaa valtatietä.
Interstate-valtatieverkoston myötä Route 66 lopetettiin 1985. Saatat ihmetellä miksi vanha, lakkautettu tie on niin monen motoristin unelmalistalla?
”If you ever plan to motor west
Travel my way
Take the highway that’s the best
Get your kicks on Route 66”
Näin kuuluvat Bobby Troupin vuonna 1946 säveltämän laulun sanat. Troup lähti itsekin paremman elämän toivossa länteen kohti Hollywoodia. Bobby ja hänen vaimonsa Cynthia pakkasivat maallisen omaisuutensa vanhaan Buickiin ja lähtivät matkaan.
Aluksi heidän tiensä edistyi Highway 40 pitkin ja Troup yritti säveltää kappaleen nimenomaan tiestä nro 40. Mikään ei oikein rimmannut, mutta jossain vaiheessa Cynthia ehdotti hyvältä kuulostavan iskulauseen – ”Get Your Kicks on Route 66”. Loput on historiaa!
Tien historia pähkinänkuoressa
Reitti 66 on ikoninen – nopeasti muuttuvan maan symboli. Parhaimpina päivinä se tunnettiin Amerikan päätienä ja miljoonat ihmiset ajoivat 66:sta pitkin Illinois – Kalifornia väliä. 1970-luvun loppuun mennessä kuitenkin populaarikulttuurin lemmikki menetti kiinnostuksensa ja tuli yksinkertaisesti tarpeettomaksi. Heitetään tässä vaiheessa hetkeksi pakki päälle ja palataan tutkimaan Routen juuria!
Tie ei näy nykyajan kartoissa ollenkaan ja monille tuleekin yllätyksenä, että varsinaista yhtenäistä Route 66:sta ei ole koskaan ollutkaan.
Kaikki lähti liikkeelle yhden toimeliaan yrittäjän ideasta vuonna 1923. Cyrus Averyn mielestä piti yhdistää sadat olemassa olevat tiet ja polut yhdeksi pääväyläksi Amerikan halki. Suunnittelijoiden mukaan reitti 66 oli enemmän kuin vain nopea tapa päästä idästä länteen – he halusivat yhdistää maaseutu- ja kaupunkiyhteisöjen pääkadut. Reitti 66 antaisi monelle pienelle kaupungille ensimmäisen pääsyn päätielle.
Averylla sanotaan olleen myös päähänpinttymä siitä, että tien numeron piti olla ”pyöreä”. Hän olikin ehdottanut numeroksi 60, mutta tästä syntyi kiistaa erityisesti Kentuckyn edustajien taholta. He vaativat Virginia Beachin ja Los Angelesin välisen tien numeroksi US60. Väittelyn jälkeen Avery tyytyi nykyiseen numeroon, joka oli vapaana, koska hän mielsi ”sixty-six” helpoksi muistaa ja lausua.
Route 66:sen alkutaipale
Kun tiejärjestelmä oli lopulta virallistettu 1926, Avery perusti U.S. Highway 66 Associationin. Järjestön tehtävänä oli edistää reitin päällystämistä koko matkalta sekä edistää tien käyttöä.
Vastaperustettu yhdistys teki saman tien ensimmäisen julkisuustempauksensa: Ultramaratonin Los Angelesista New Yorkiin 66:sta pitkin. Reitin pituus oli 3.400 mailia (5.471 km) ja kilpailun voitti oklahomalainen Cherokee-intiaani Andy Payne. Tähän suoritukseen meni 573 tuntia (noin 24 päivää) ja palkkioksi hän sai 25 000$. Hänelle pystytettiin myös patsas pieneen Foylin kylään Oklahomassa 66:sen varrella.
Suuri kuivuus 1930-luvulla Kansasissa ja Teksasissa ajoi monen maanviljelijäperheen hakemaan töitä Kaliforniasta. Reitti 66 oli mahdollisuuden symboli tuhansille ihmisille, jotka yrittivät paeta Dust Bowlin epätoivolta. Tästä aiheesta kertoo enemmän John Steinbeckin Pulitzer-palkinnon voittanut kirja ”Vihan Hedelmät”. Romaanin tapahtumat sijoittuvat 30-luvun suureen lamakauteen ja sen keskipisteessä on köyhä Joadin vuokraviljelijäperhe, joka joutuu lähtemään kodistaan kuivuuden, talousvaikeuksien ja maatalousteollisuuden muutosten takia. Lähes toivottomassa tilanteessa he päättävät matkata Kalifornian Keskuslaaksoon tuhansien muiden oklahomalaisten tavoin maan ja työpaikkojen toivossa. Matkaa he tekevät tietysti Route 66:sta pitkin.
Suuren laman aikana valtatie helpotti sen varrella olevien yhdyskuntien tilannetta. Reitti kulki useiden pikkukaupunkien läpi ja liikenteen kasvaessa auttoi kehittämään monia pieniä perheyrityksiä, lähinnä huoltamoita, baareja ja motelleja valtatien varrelle.
Route 66:sta tuli ensimmäinen kokonaan päällystetty valtatie Amerikassa vuonna 1937. Toisen maailmansodan aikana Kalifornian sotateollisuus veti lisää väkeä länteen. Route 66, joka jo muutenkin oli suosittu, muodostui pääväyläksi ja toimitti myös sotamateriaalia itään. Idän satamakaupungeista aseet / avustukset seilasivat kohti sodan runtelemaa Eurooppaa.
1950-luvulla Route 66:sta tuli Los Angelesiin suuntaavien lomailijoiden pääreitti. Etenkin toisen maailmansodan veteraanit halusivat unohtaa kokemansa kauhut ja lähtivät vyörymään avoautoilla ja prätkillä perheidensä kanssa kohti lämmintä länttä. Reitti kulki Arizonan Painted Desertin läpi ja läheltä Grand Canyonia. Matkailun nopea kasvu antoi sysäyksen kaikenlaisille tienvarsinähtävyyksille kuten tiipiinmuotoisille motelleille, jäätelökojuille, intiaanitöiden myyntikojuille ja käärmefarmeille.
Suosion huipulta unholaan…
Toisen maailmansodan jälkeen moottoritiejärjestelmä oli uudistuksen tarpeessa, sillä vanhat valtatiet eivät enää pysyneet edistyksen tempossa mukana. Euroopassa taistellut kenraali Dwight Eisenhower oli hyvin vaikuttunut Saksan Autobahneista ja visioi vastaavanlaisen suuren ajonopeuden sallivan tieverkoston Yhdysvaltoihin.
Route 66:n kuolinisku tuli vuonna 1956 kun presidenttinä toimiva Eisenhower allekirjoitti uuden Interstate Highway Act -lain ja Yhdysvaltoihin alettiin rakentaa suorempia reittejä asuinkeskuksien välillä. Monet kukoistavat kauppakaupungit jäivät sivuun uusien moottoriteiden reiteiltä ja autioituivat pikkuhiljaa. Route 66:sen merkitys väheni huomattavasti ja se vaipui lopulta unholaan.
Reitti 66 menetti virallisen Yhdysvaltojen moottoritien nimityksen vuonna 1985.
Ehkä ihmettelet, miksi Route 66:n hengessä pitämiseen on käytetty niin paljon aikaa ja voimavaroja? Syitä on monia. Yhtä lailla, kun baseball, Teräsmies ja omenapiirakka – Route 66 edustaa todellista ja alkuperäistä Americanaa. Tie kulkee satojen pikkukaupunkien läpi. Tuhansia kauppapaikkoja, motelleja, bensa-asemia ja nähtävyyksiä aukeaa matkan varrella. Vaikka Route 66:nen väistyikin kehityksen edestä, niin monet näistä paikkoista säilyttivät vanhanajan tunnelman, jonka pääteiden kylmä asfaltti on menettänyt.
Matka alkaa perinteisesti idästä
Chicago, Illinois on reitin alkupiste, jos olet menossa idästä länteen ja myös loppu, jos olet tulossa päinvastaisesta suunnasta. Voit toki aloittaa Kaliforniasta ja matkata Chicagoon, mutta se olisi sama, kun jälkiruoan syöminen ennen alkupaloja. Route 66:nen on matka Amerikan sydämeen, yhdysvaltalaiseen elämään ja kulttuuriin. Se on ajettavaa historiallisesti oikein idästä länteen, kohti laskevaa aurinkoa.
Virallisena lähtöpisteenä pidetään ”Route66” kylttiä East Adams kadulla. Suurkaupungissa vanha valtatie on jäänyt osittain uusien motareiden alle, mutta melko pian asfalttiviidakon päädyttyä tulee ensimmäinen ”Historic Route 66” kyltti Romeovillen kohdalla. Samassa kohdassa kypärän sisällä kaikuu riemunkarjahdus ja sydän hakkaa tavallista kovemmin – tästä se seikkailu alkaa!
Route 66 vie kylien ja kaupunkien läpi aina St. Louisiin asti, jonka kohdalla tie ylittää Mississippi-joen ja sukeltaa Missourin kumpuilevaan maastoon… Reitti Chicagosta St.-Louisiin oli olemassa toki jo ennen Route 66 ja se seurasi vanhoja intiaanipolkuja, kun uudisasukkaat matkasivat länteen hevoskärryillä – reitin nimi oli tuolloin Pontiac Trail.
Illinois & Missouri
Tuulisesta kaupungista ulospäästyään historiallinen 66 kulkee maalaismaisemissa. Kytkinkahvan puolella puut estävät paikoittain näköyhteyden Des Plaines-jokeen ja kaasukahvan suunnalta avautuvat vehreät maissipellot. Pikkukaupunkeja kuten Diamond, Braidwood ja Braceville jää tien varrelle. Wilmingtonissa tie ylittää Kankakee-joen ja seurailee jonkin aikaa sen vartta.
Seuraavina on joukko intiaaneilta nimensä periviä paikkoja. Cayga viittaa irokeesikansaan, Ocoya ja vielä Lexingtonin jälkeen Towanda – kaikki Potawa-intiaanien perua. Myös hauskasta Route66 museosta tunnettu Pontiac on saanut nimensä intiaanipäällikön mukaan.
Vuodesta 1926 vuoteen 1931 valtatie 66 seurasi uskollisesti Illinoisin osavaltion tietä 4 Stauntoniin ja sieltä St. Louisiin. Myöhemmin 66:nen siirrettiin kulkemaan Litchfieldin kautta Livingstonin länsipuolelta. Seuraavina vuosikymmeninä reitti vaihteli ja kulki eri pikkukaupunkien läpi. Tämä ajopäivä osoittaa hyvin, ettei sitä yhtenäistä tuplakuutosta koskaan ollutkaan – eri vuosina tie kulki hieman eri reittejä ja samanaikaisesti saattoi olla tarjolla muutamiakin vaihtoehtoja.
Chicagon pilvenpiirtäjien jälkeen länteen ajellessa ensimmäinen suurempi pysähdyspaikka on ”Bluesin pääkaupunki” St. Louis. Keskeltä USA:a löytyy pieni pala Suomea, sillä kaupungin tärkeimpiin nähtävyyksiin kuuluu suomalaissyntyisen arkkitehdin Eero Saarisen suunnittelema, korkealle kaupungin ylle kohoava Gateway Arch.
Mississippi-joen jälkeen maasto muuttuu saman tien. Maissipellot jäävät taustapeileihin ja tie alkaa kiemurrella Missourin vehreiden kukkuloiden välissä.
Matkakertomus jatkuu parin viikon kuluttua, muista seurata sivujamme!
Matkakertus kuvineen; Daniil Amosov (PeterPanBike)