MP 21 Moottoripyörämessut verkkotapahtumana 5. – 7.2.2021

MP 21 Moottoripyörämessut verkkotapahtumana 5. – 7.2.2021

MP21 messut järjestetään poikkeuksellisesti verkkotapahtumana Korona tilanteesta johtuen

MP-messut on vuosittain erittäin suosittu tapahtuma ja kerää perinteisesti yli 55 000 motoristia Messukeskukseen. Verkkotapahtuma korvaa perinteisen Messukeskuksessa järjestetyt MP-messut ensi helmikuussa 2021.

MP-messujen toimeksiantaja Teknisen Kaupan Liiton Moottoripyöräjaosto pitää erittäin tärkeänä, että perinteiset MP-messut järjestään verkossa nyt poikkeuksellisena aikana. ”Verkkotapahtuma  mahdollistaa kaikille moottoripyöristä ja mopoista kiinnostuneille modernin tavan tutustua uutuustuotteisiin, tehdä hankintoja ja saada ajankohtaista tietoa alan kehityksestä. Alan yritykset odottavat innolla kohtaamisia verkossa”, kertoo  johtava asiantuntija Hannu Kyyhkynen Teknisen Kaupan Liitosta.

 

Flat trackin historiallinen maailmanmestaruus suomen Lasse Kurviselle Italiassa

Flat trackin historiallinen maailmanmestaruus suomen Lasse Kurviselle Italiassa

Mäntyharjulainen Lasse Kurvinen teki suomalaista moottoripyöräurheiluhistoriaa ajamalla flat trackin maailmanmestariksi Italiassa. Kurvinen lähti viimeiseen osakilpailuun MM-sarjan kakkospaikalla, mutta nousi osakilpailun toisella sijallaan ensimmäiseen kultamitaliinsa.

Moottoripyörien ratalajien flat trackin MM-kausi päättyi Lasse Kurvisen maailmanmestaruusjuhliin Italian Boves-Cuneossa lauantaina. Kurvinen ajoi kauden toisen ja samalla viimeisen osakilpailun karsintaerissä voittoon, kahdesti kolmanneksi ja vielä kertaalleen ykköseksi, mikä petasi hänelle erinomaiset asetelmat itse finaaliin. Kurvinen kävi siinä tiukan taiston espanjalaisen Ferran Cardusin kanssa ajaen maaliin toisena. MM-loppupisteiden kannalta merkittävää oli se, että avausosakilpailun vienyt italialainen Francesco Cecchini kaatui ja jäi viidenneksi. Se tiesi sitä, että kummassakin MM-osakilpailussa toiseksi sijoittunut Kurvinen voitti MM-kultaa.

– Tavallaan tässä tuli nyt toteen se pikkupojan unelma, josta haaveilin aikanaan motocrossin parissa. Silloin tuli ihailtua Pekka Vehkosta crossin maailmanmestarina ja varmaan kehuttua tytöille, että minustakin tulee aikuisena mestari. Crossissa niin ei käynyt ja tässä ehti kulua pitkä aika, kunnes nyt irtosi maailmanmestaruus eri lajissa. Tämä on selkeästi urani kovin saavutus, 41-vuotias Kurvinen iloitsi.

Flat trackissä ajettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa maailmanmestaruudesta, sillä aiemmin kyseessä on ollut maailman cup -sarja. Kurvinen sijoittui viime vuonna maailman cupissa kahdeksanneksi, joten harppaus maailmanmestariksi oli suuri.

– Uskalsin ensimmäisen MM-osakilpailun vauhtini perusteella ajatella mestaruutta. Seuraavaksi piti ajaa Saksassa, missä rata vaikutti etukäteen minulle sopivalta, mutta harmittavasti kisa peruttiin viime hetkillä. Italiassa oli puolestaan alun perin tarkoitus ajaa todella lyhyellä radalla, ovaalilla. Minulla ei ole sellaista short track -ajokokemusta vielä paljon alla, joten opeteltavaa riittää. Onneksi kisa ajettiin lopulta TT-radalla, mikä muistuttaa minulle vahvoja lajeja supermotoa ja jäärataa.

Cecchini saavutti MM-hopeaa ja Cardus -pronssia. Sarjan toinen suomalaiskuljettaja, Mikko Koskinen ajoi Italiassa seitsemänneksi ja oli myös MM-loppupisteissä seitsemäs.

Lapsuuden motocrossunelmista toisen lajin maailmanmestariksi

Kurvinen on monen moottoripyörälajin taitaja, jolle flat trackin maailmanmestaruus nousee saavutuksista kirkkaimmaksi. Lapsuudessaan ja nuoruudessaan Kurvinen harrasti motocrossia, missä hän haaveili kansainvälisestä menestyksestä ja MM-tittelistä. Juniorivuosien hyvien tulosten jälkeen Kurviselle ei tullut kuitenkaan yhtään kokonaista ehjää SM-kautta, ja hän vaihtoi päälajiaan. Jääradalla ja supermotossa Kurvinen voitti Suomen mestaruuksia ja endurossa hän on juhlinut kerhojoukkueiden SM-pronssia. Kaiken kaikkiaan Heinolan Moottorikerhoa nykyään edustavalla kuljettajalla on peräti 15 SM-mitalia eri lajeista.

– Olen hävinnyt jääradan Suomen mestaruuden varmaan viisi kertaa aivan mitättömällä erolla. Jotenkin niihin viitaten mietin flat trackissäkin, että juuri sen tittelin saavuttaminen voi olla todella vaikeaa. MM-mitali saattaisi olla jonkin muun värinen, vaikka kulkisi kuinka hyvin, Kurvinen kuvaili tuntojaan ennen Italian-osakilpailua.

– Italian kisan treenit sujuivat hyvin, mutta karsintaerät olivat vaikeampia. Kerroin mekaanikolleni ennen viimeistä karsintaerää, että nyt on todellakin onnistuttava, jos tässä aikoo tavoitella mestaruutta. Voitin sen karsinnan, joten oli hienoa lähteä finaaliin. Siitä tuli tiukka, mutta jos minä mokasin Tsekeissä viimeisellä kierroksella voiton, sortui nyt kuusinkertainen mestari Cecchini paineen alla virheeseen kaatumalla.

Flat trackin MM-kausi käynnistyi Tsekissä 3. lokakuuta, jolloin Kurvinen ajoi finaalilähdössä toiseksi. Sarjan oli määrä jatkua Saksassa 17. lokakuuta, mutta osakilpailu peruttiin aivan viime hetkillä koronaviruspandemian vaikutuksesta. Jo aiemmin oli peruttu MM-avaus Ranskassa samasta syystä. Toinen ja samalla viimeinen osakilpailu järjestettiin Italian Boves-Cuneossa lauantaina.

Tulokset
Flat Track, MM-osakilpailu 2/2, Boves-Cuneo, Italia, la 24.10.2020
1. Ferran Cardus, ESP, 25 pistettä
2. Lasse Kurvinen, FIN, 22p.
3. Elia Bartolini, ITA, 20p.
4. Guillermo Cano, ESP, 18p.
5. Francesco Cecchini, ITA, 16p.
6. Gianni Borgiotti, ITA, 15p.
7. Mikko Koskinen, FIN, 14p.
8. Kevin Corradetti, ITA, 13p.

MM-loppupisteet
1. Lasse Kurvinen, FIN, 44 pistettä
2. Francesco Cecchini, ITA, 41p.
3. Ferran Cardus, ESP, 40p.
4. Guillermo Cano, ESP, 34p.
5. Kevin Corradetti, ITA, 31p.
6. Daniele Moschini, ITA, 29p.
7. Mikko Koskinen, FIN, 27p.
8. Gianni Borgiotti, ITA, 26p.

Lasse Kurvinen
Ikä: 41 vuotta
Asuinpaikka: Mäntyharju
Ammatti: Tekninen johtaja (insinööri)
Perhe: Vaimo, tytär
Seura: Heinolan Moottorikerho ry.
Saavutuksia:
Flat Track maailmanmestari 2020
Flat Track maailman cup 8. 2019
Flat Track maailman cup 9. 2018
Enduro kerhojoukkueiden SM-pronssi 2006
Supermoto Suomen mestari 2000
Jäärata Suomen mestari 1996 (jääradalla lisäksi viisi SM-hopeaa, yksi SM-pronssi, kolme kerhojoukkueiden Suomen mestaruutta)
Motocross PM-maajoukkuepronssi 1995

 

Teksti: Suomen Moottoriliitto ry. / Marko Vihriä
Kuvat: Jukka-Pekka Purtilo
Legendaarinen tie 66 Chicagosta Los Angelesiin, part 2

Legendaarinen tie 66 Chicagosta Los Angelesiin, part 2

Kansas & Oklahoma

Viimeinen kaupunki Missourin puolella on Joplin. Sen jälkeen tulee Kansas ja Oklahoma. Vanha Route 66 kulkee Joplinin läpi pääkatuna ja ylittää Kansasin rajan huomaamattomasti. Kansasin puolella Routea on ainoastaan 20 mailia ja sekin otettiin alun perin mukaan, jotta saataisiin sinkki- ja lyijykaivokset kuljetusten piiriin.

Elk Cityssa, Oklahomassa sijaitsee kiistämättä maan paras Route 66 museo!

 

Matka jatkuu syvemmälle keskilänteen ja pian huomaat, että nyt ollaan kaukana Chicagon trendikaduista tai Hollywoodin glamourista. Tässä vaiheessa Route 66 näyttää matkailijalle myös sitä Amerikkaa, josta televisiossa tai elokuvissa harvemmin kerrotaan. Nyt ollaan Yhdysvaltain takapajulassa, maalaisjunttien, punaniskojen ja hillbillyjen sydänmailla. Punainen lava-auto on täällä in. Niin myös etelävaltioiden lippu.

Ihmiset ovat yksinkertaisen aitoja, uteliaita ja vieraanvaraisia. Joka pysähdyksellä tullaan utelemaan leveällä murteella, mihin mp-kerhoon tuo sinivalkoinen lippu viittaa!

Oklahoman kohdalla tie tulee kotiin, sillä juuri täällä asui ja vaikutti Cyrus Avery, jota pidetään Routen isänä! Täällä itä ja länsi kohtaavat. Route 66 kulkee lähinnä kumpuilevassa tasankomaastossa poiketen välillä intiaaniterritorioiden maille.

Tulsasta päin huristellessa päivän ensimmäinen kohde on Sapulpa, joka sekin on intiaanien perua. Kaupunki on rikas niin intiaanien kuin uudisasukkaidenkin tarinoista. 66:nen saavuttaa kylän kuin varkain lähes tasaisella maalla ja sukeltaa sitten sen läpi pääkatuna, kunnes kaartuu kohti länttä ja haipuu jälleen tasangolle.

Vanhan tien varrella näkyy runsaasti konkurssiin menneiden majatalojen ja kahviloiden raunioita. Bensa-asemista on jäljellä vain ruostuneet pumput. Aavemaisen tyhjät pikkukylät tulevat vastaan yksi toisensa jälkeen. Tulsan ja Oklahoma Cityn välillä on koko joukko pieniä kaupunkeja, joiden tarinat ovat lukuisat, mutta jääneet unhoon isompien kaupunkien rinnalla. Tämä on osa historiallisen tien maisemaa ja tunnelmaa!

Teksas

Big Texan ravintola on vähän niin kuin Teksasin ruumiillistuma – letkeä, rento ja äänekäs!

Tie vie mainetta niittäneeseen Teksasiin, jossa tilaa riittää. Pelkästään tämä osavaltio on pinta-alaltaan 2 kertaa Suomen kokoinen. Matkalla Amarilloon näet lukuisien maatilojen portteja, mutta itse talot löytyvät vasta horisontin takaa. Laitumia on niin pitkälle, kun silmä kantaa ja siellä täällä näkyy tuhatpäisiä karjalaumoja!

Hieman ennen New Mexicon rajaa on Route 66 virallinen keskipiste. Jos seuraat orjallisesti Route 66:sta, olitpa menossa kumpaan suuntaan tahansa, puolet matkasta on täällä tehty. Sekä Chicagoon, että Santa Monicaan on 1139 mailia (1830 kilometriä).

Ilmasto Teksasin tasangoilla on hyvinkin vaihtelevaa, mutta lähes aina tuulista. Paikallisen sanonnan mukaan ennen uloslähtöä kannattaa työntää rautakanki ulos ovesta. Mikäli kanki ei tuulessa taivu, voi lähteä pihalle.

Big Texan Steakhouse on kuuluisa ”ilmaisista” kahden kilon pihveistä. Ilmainen pihvi on ainoastaan, jos sen pystyy ahmimaan kaikkineen lisäkkeineen alle tunnissa. Maailman ennätyksen tässä urheilussa on jo pitkään pitänyt hallussa 60 kiloinen nuori nainen Saksasta – 4 minuuttia 18 sekuntia!

New Mexico & Arizona

Luminen aamu Santa Fe:n vuoristossa…

Route 66:n kulkija siirtyy vähitellen intiaanien maille. Teksasin tasangoilla maa ja taivas kohtaavat esteettömästi horisontissa ja mikään ei satu silmään. New Mexicossa tasankoa ei kuitenkaan riitä aivan taivaanrantaan. Tuulen, hiekan ja sateiden syövyttämät kalliot tai lumihuippuiset vuoret katkaisevat matkan. Apachet, Comachet, Pueblot ja Navajot asuttavat näitä seutuja. Intiaanireservaatit nykyään poikkeavat paljon ihmisten mielikuvituksesta. Kauan sitten on hävinneet ylpeät sulkapäiset intiaanipäälliköt tai jousien kanssa sadetanssia tanssivat soturit. Nykyään intiaanit ajavat autoilla, syövät burgereita ja asuvat niin kuin valkonaamat.

Joitakin maileja Gallupin jälkeen osavaltio vaihtuu. Arizonan puolella Route 66 seuraa monin paikoin rautatien kiskoja ja menee pitkiäkin pätkiä Interstate 40:nen aputienä. Paikoin vanha tie on kulkukelvoton, asfaltti halkeilee ja välillä häviää kokonaan. Yleisenä sääntönä voisin sanoa, että noin 95% Route 66:sta on edelleen olemassa, 90% on ajettavassa kunnossa ja noin 85% voi ajaa Harley-Davidsoneilla. Joten välillä on pakko hypätä kylmälle Interstatelle ja paukuttaa menemään.

Arizonan ehdottomasti tunnetuin nähtävyys on tietysti Grand Canyon. Vuodenajasta ja vuorokauden ajasta riippuu, minkälainen näkymä eteen avautuu. Se ei ole koskaan samanlainen. Pelkästään maiseman hahmottamiseen menee 15 minuuttia, mutta vaikka tätä katselisi loppuelämän, ei sitä koskaan oppisi tuntemaan täysin.

Grand Canyon koko komeudessaan!

Grand Canyonin seinämät putoavat pystysuoraan alas lähes kahden kilometrin syvyyteen. Kanjonin pohjalla pilkottaa kiemurtelevana kapeana nauhana virtaava Colorado-joki. Jyrkänteen pohjoisrinne siintää kilometrien päässä.

Luonto on muokannut maisemasta mielikuvituksellisia muotoja. Kerrokselliset, eriväriset kivimassat muodostavat tornimaisista huipuista kivisiä katedraaleja. Paraskaan valokuva ei tee oikeutta näkymälle. Se on itse nähtävä paikan päällä.

Las Vegas, Kuolemanlaakso & Kalifornia

Taalat ja Vegas kuuluu yhteen

Las Vegas ei varsinaisesti sijaitse Route 66:n varrella, mutta sinne poikkeaa lähes jokainen kuuskuutosen kulkija. Viihdeparatiisi on koettava itse, muuten sitä on vaikea ymmärtää. Maailman tunnetuimman pelikaupungin kasinot, ostoskeskukset ja yökerhot show-esityksineen tuovat jyrkkää kontrastia ympäröivään autiomaahan.

Las Vegas jakaa usein matkailijoiden mielipiteitä – jotkut rakastuvat kaupungin vilinään välittömästi, toiset taas haluavat päästä pois mahdollisimman nopeasti. Joka tapauksessa ensikertalaisen suu loksahtaa auki Vegasiin saavuttaessa.

Kaikki tiet Nevadassa vievät Las Vegasiin, mutta jos olet liikkeellä Harley Davidsonilla, niin on ainoastaan yksi oikea tapa saapua kaupunkiin – Auringonlaskun aikoihin, rokki pauhaten Las Vegas Bulevardia pitkin!

Vegasista matka jatkuu perinteisesti kohti Kalifornian aurinkoa, jonka kauniiseen Santa Monican rantakaupunkiin Route 66 roadtrip päättyy. Ennen loppukiriä suosittelisin lämpimästi ajamaan Kuolemanlaakson läpi.

Ja kun sanon lämpimästi, myös tarkoitan sitä! Kuolemanlaakso ja erityisesti ”Bad Waters” ovat Yhdysvaltain kuivin, kuumin ja matalin kohta. Vuonna 2001 lämpötila pysyi 154 päivää 38 °C asteessa tai sen yläpuolella, mikä oli ennätys.

Kuolemanlaakso (engl. Death Valley) on kuiva aavikkolaakso Sierra Nevadan vuoristosta lounaaseen Yhdysvalloissa. Pitkänomainen, 225 kilometriä pitkä laakso on itäisten Amargosa Range- ja läntisten Panamint Range -vuorten välillä.

Onko Route 66 ajamisen arvoinen?

Route 66:nen on ajettava oikein ja ennen kaikkea oikealla asenteella. Reissun päätarkoitus ei todellakaan ole siirtyä Chicagosta Kaliforniaan vaan elää henkilökohtaisesti tuhansia tarinoita mitä tie tuo tullessaan.

Route 66 päätepiste – Santa Monica Pier.

Route on erinomainen läpileikkaus valtavan, monipuolisen ja moniulotteisen maan halki, joka nuoresta iästä huolimatta on saavuttanut niin paljon. 66:lla on myös erityinen paikka USA:n historiassa. Se havainnollisti Amerikan tien kehitystä päällystämättömästä liasta valtateille. Se tarjosi taloudellisen ja sosiaalisen yhteyden lännen, keskilännen ja idän välille tarjoamalla miljoonille ihmisille muutoksen mahdollisuutta!

 

Matkakertus kuvineen; Daniil Amosov (PeterPanBike)

Lisää moottoripyöräseikkailuista maapallolla: www.peterpanbike.fi

 

MYHUSQVARNA -MOBIILISOVELLUS TARJOA HELPPOA SÄÄDETTÄVYYTTÄ

MYHUSQVARNA -MOBIILISOVELLUS TARJOA HELPPOA SÄÄDETTÄVYYTTÄ

Helppokäyttöinen mobiilisovellus mahdollistaa uusien nelitahtisten motocrosspyörien moottorin ja jousituksen säätöihin

Husqvarna Motorcycles julkaisee 2021 nelitahtisen motocrossmallistoon myHusqvarna -mobiilisovelluksen, jonka avulla pyörien moottorinohjausta voidaan säätää. 2021 FC ja 2020 FC 450 Rockstar Edition malleihin sopiva Connectivity Unit -liitäntäyksikkö tarvitaan sovelluksen pariksi. Omien mieltymysten mukaan helposti säädettävissä oleva pyörä takaa suorituskyvyn kaikentasoisille kuljettajille. Sovellus mahdollistaa niin tiedon kuin asetustenkin tallentamisen sekä suositusasetusten tarkastelun myHusqvana -sovelluksesta.

Muiden monipuolisten ominaisuuksien lisäksi mobiilisovelluksesta löytyy kaksi esiasetusta moottorin säädöille, Prime ja Advanced, jotka mahdollistavat yksityiskohtaisen hienosäädön radan ja kuljettajan mukaan.

Pitkäjänteiseen kehitystyöhön on yhdistetty Rockstar Energy Husqvarna Factory Racing -tiimikuljettajien arvokkaita huomioita ja säätösuosituksia sovellusta käyttävien kuljettajien tueksi. Prime –tilassa kuljettajan on mahdollista säätää älykkään luistoneston toimintaa ja vaikuttaa siihen, milloin se puuttuu peliin. Advanced -tilasta löytyy puolestaan tarkempia säätöjä moottorijarrulle, kaasun vasteelle sekä luistoneston ja lähtöavustimen säätämiselle.

Iskunvaimentimien säädöille on omat suosituksensa perustuen kuljettajakohtaisiin tarpeisiin ja mieltymyksiin. Taitotasosta, painosta ja radan kunnosta riippuen myHusqvarna -sovellus tarjoaa tarkat tiedot niin etu- kuin takaiskunvaimentimien optimaaliseen säätämiseen.

Sovellus on saatavilla Applen ja Google Play:n sovelluskauposta ja Connectivity Unit -liitäntäyksikkö valtuutetuilta Husqvarna Motorcycles -jälleenmyyjiltä.

Keskeisimmät ominaisuudet:

  • Virtuaalisen autotallin luominen, missä kuljettaja voi muokata, hallita ja säilyttää pyöräkohtaisia tietoja.
  • Engine -valikossa voidaan kustomoida moottorin luonnetta kuljettajan mieltymysten mukaiseksi tai hakea suosituksia monipuolisten asetusten säätöön.
  • Moottorinohjausta koskevat säädöt ja suositukset ottavat huomioon olosuhteet ja radan kunnon.
  • Suspension -valikko sisältää suosituksia iskunvaimentimien säädöille perustuen kuljettajan taitotasoon ja radan kuntoon. Lisäksi se opastaa kuljettajaa arvioimaan ja löytämään oikean sagin.
  • myHusqvarna -mobiilisovellus on saatavilla Applen and Google Play:n sovelluskaupoista.
Connectivity Unit -liitäntäyksikkö kiinnitys tarvikkeineen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Moottoripyöräily, se mukava harrastus

Moottoripyöräily, se mukava harrastus

Moottoripyöräilyä voi harrastaa monella eri tavalla.

Kaksipyöräisille on useita erilaisia kilpailumuotoja tarjolla, samoin kuin erilaisia maastossa- ja kaduilla liikkumiseen tarkoitettuja laitteita. Niillä voi ajella rauhassa nauttien maisemista ja muutenkin luonnosta. Yhtälailla voi ajaa radalla, ottaen vain itsestään mittaa, tai kunnolla kilpailemisella.

 

Legendaarinen tie 66 Chicagosta Los Angelesiin, part 1

Legendaarinen tie 66 Chicagosta Los Angelesiin, part 1

”Amerikan pääkatu”, ”Teiden äiti”, ”Will Rogersin valtatie” – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Routea on ylistetty niin lauluissa kuin elokuvissa, ja ajan myötä siitä tulikin eräänlainen amerikkalaisuuden ja vapauden symboli. Pelkkä numero 66 saa automaattisesti ajattelemaan Amerikkaa halkovaa vanhaa valtatietä.

Interstate-valtatieverkoston myötä Route 66 lopetettiin 1985. Saatat ihmetellä miksi vanha, lakkautettu tie on niin monen motoristin unelmalistalla?

”If you ever plan to motor west

Travel my way

Take the highway that’s the best

Get your kicks on Route 66”

Näin kuuluvat Bobby Troupin vuonna 1946 säveltämän laulun sanat. Troup lähti itsekin paremman elämän toivossa länteen kohti Hollywoodia. Bobby ja hänen vaimonsa Cynthia pakkasivat maallisen omaisuutensa vanhaan Buickiin ja lähtivät matkaan.

Aluksi heidän tiensä edistyi Highway 40 pitkin ja Troup yritti säveltää kappaleen nimenomaan tiestä nro 40. Mikään ei oikein rimmannut, mutta jossain vaiheessa Cynthia ehdotti hyvältä kuulostavan iskulauseen – ”Get Your Kicks on Route 66”. Loput on historiaa!

Tien historia pähkinänkuoressa

Reitti 66 on ikoninen – nopeasti muuttuvan maan symboli. Parhaimpina päivinä se tunnettiin Amerikan päätienä ja miljoonat ihmiset ajoivat 66:sta pitkin Illinois – Kalifornia väliä. 1970-luvun loppuun mennessä kuitenkin populaarikulttuurin lemmikki menetti kiinnostuksensa ja tuli yksinkertaisesti tarpeettomaksi. Heitetään tässä vaiheessa hetkeksi pakki päälle ja palataan tutkimaan Routen juuria!

 

Tie ei näy nykyajan kartoissa ollenkaan ja monille tuleekin yllätyksenä, että varsinaista yhtenäistä Route 66:sta ei ole koskaan ollutkaan.

Kaikki lähti liikkeelle yhden toimeliaan yrittäjän ideasta vuonna 1923. Cyrus Averyn mielestä piti yhdistää sadat olemassa olevat tiet ja polut yhdeksi pääväyläksi Amerikan halki. Suunnittelijoiden mukaan reitti 66 oli enemmän kuin vain nopea tapa päästä idästä länteen – he halusivat yhdistää maaseutu- ja kaupunkiyhteisöjen pääkadut. Reitti 66 antaisi monelle pienelle kaupungille ensimmäisen pääsyn päätielle.

Averylla sanotaan olleen myös päähänpinttymä siitä, että tien numeron piti olla ”pyöreä”. Hän olikin ehdottanut numeroksi 60, mutta tästä syntyi kiistaa erityisesti Kentuckyn edustajien taholta. He vaativat Virginia Beachin ja Los Angelesin välisen tien numeroksi US60. Väittelyn jälkeen Avery tyytyi nykyiseen numeroon, joka oli vapaana, koska hän mielsi ”sixty-six” helpoksi muistaa ja lausua.

 

Route 66:sen alkutaipale

Kun tiejärjestelmä oli lopulta virallistettu 1926, Avery perusti U.S. Highway 66 Associationin. Järjestön tehtävänä oli edistää reitin päällystämistä koko matkalta sekä edistää tien käyttöä.

Vastaperustettu yhdistys teki saman tien ensimmäisen julkisuustempauksensa: Ultramaratonin Los Angelesista New Yorkiin 66:sta pitkin. Reitin pituus oli 3.400 mailia (5.471 km) ja kilpailun voitti oklahomalainen Cherokee-intiaani Andy Payne. Tähän suoritukseen meni 573 tuntia (noin 24 päivää) ja palkkioksi hän sai 25 000$. Hänelle pystytettiin myös patsas pieneen Foylin kylään Oklahomassa 66:sen varrella.

Suuri kuivuus 1930-luvulla Kansasissa ja Teksasissa ajoi monen maanviljelijäperheen hakemaan töitä Kaliforniasta. Reitti 66 oli mahdollisuuden symboli tuhansille ihmisille, jotka yrittivät paeta Dust Bowlin epätoivolta. Tästä aiheesta kertoo enemmän John Steinbeckin Pulitzer-palkinnon voittanut kirja ”Vihan Hedelmät”.  Romaanin tapahtumat sijoittuvat 30-luvun suureen lamakauteen ja sen keskipisteessä on köyhä Joadin vuokraviljelijäperhe, joka joutuu lähtemään kodistaan kuivuuden, talousvaikeuksien ja maatalousteollisuuden muutosten takia. Lähes toivottomassa tilanteessa he päättävät matkata Kalifornian Keskuslaaksoon tuhansien muiden oklahomalaisten tavoin maan ja työpaikkojen toivossa. Matkaa he tekevät tietysti Route 66:sta pitkin.

Suuren laman aikana valtatie helpotti sen varrella olevien yhdyskuntien tilannetta. Reitti kulki useiden pikkukaupunkien läpi ja liikenteen kasvaessa auttoi kehittämään monia pieniä perheyrityksiä, lähinnä huoltamoita, baareja ja motelleja valtatien varrelle.

Ash Groven kylässä on Gary Paritan kunnostama vanha bensa-asema 1930-luvulta. Itse Gary kuoli muutama vuosi sitten ja nyt paikkaa pitää hänen vävynsä George.

Route 66:sta tuli ensimmäinen kokonaan päällystetty valtatie Amerikassa vuonna 1937. Toisen maailmansodan aikana Kalifornian sotateollisuus veti lisää väkeä länteen. Route 66, joka jo muutenkin oli suosittu, muodostui pääväyläksi ja toimitti myös sotamateriaalia itään. Idän satamakaupungeista aseet / avustukset seilasivat kohti sodan runtelemaa Eurooppaa.

1950-luvulla Route 66:sta tuli Los Angelesiin suuntaavien lomailijoiden pääreitti. Etenkin toisen maailmansodan veteraanit halusivat unohtaa kokemansa kauhut ja lähtivät vyörymään avoautoilla ja prätkillä perheidensä kanssa kohti lämmintä länttä. Reitti kulki Arizonan Painted Desertin läpi ja läheltä Grand Canyonia. Matkailun nopea kasvu antoi sysäyksen kaikenlaisille tienvarsinähtävyyksille kuten tiipiinmuotoisille motelleille, jäätelökojuille, intiaanitöiden myyntikojuille ja käärmefarmeille.

Wigwam-hotellin huoneet ovat tiipiin muotoisia
Gemini Giant, Illinois

 

 

 

 

 

 

 

Suosion huipulta unholaan…

Toisen maailmansodan jälkeen moottoritiejärjestelmä oli uudistuksen tarpeessa, sillä vanhat valtatiet eivät enää pysyneet edistyksen tempossa mukana. Euroopassa taistellut kenraali Dwight Eisenhower oli hyvin vaikuttunut Saksan Autobahneista ja visioi vastaavanlaisen suuren ajonopeuden sallivan tieverkoston Yhdysvaltoihin.

Route 66:n kuolinisku tuli vuonna 1956 kun presidenttinä toimiva Eisenhower allekirjoitti uuden Interstate Highway Act -lain ja Yhdysvaltoihin alettiin rakentaa suorempia reittejä asuinkeskuksien välillä. Monet kukoistavat kauppakaupungit jäivät sivuun uusien moottoriteiden reiteiltä ja autioituivat pikkuhiljaa. Route 66:sen merkitys väheni huomattavasti ja se vaipui lopulta unholaan.

Reitti 66 menetti virallisen Yhdysvaltojen moottoritien nimityksen vuonna 1985.

Noin 85 prosenttia Route 66:sta on vielä ajettavassa kunnossa ja huolellisella suunnittelulla voit ajaa melkein kokonaan alkuperäistä reittiä.

Ehkä ihmettelet, miksi Route 66:n hengessä pitämiseen on käytetty niin paljon aikaa ja voimavaroja? Syitä on monia. Yhtä lailla, kun baseball, Teräsmies ja omenapiirakka – Route 66 edustaa todellista ja alkuperäistä Americanaa. Tie kulkee satojen pikkukaupunkien läpi. Tuhansia kauppapaikkoja, motelleja, bensa-asemia ja nähtävyyksiä aukeaa matkan varrella. Vaikka Route 66:nen väistyikin kehityksen edestä, niin monet näistä paikkoista säilyttivät vanhanajan tunnelman, jonka pääteiden kylmä asfaltti on menettänyt.

 

Matka alkaa perinteisesti idästä

 Chicago, Illinois on reitin alkupiste, jos olet menossa idästä länteen ja myös loppu, jos olet tulossa päinvastaisesta suunnasta. Voit toki aloittaa Kaliforniasta ja matkata Chicagoon, mutta se olisi sama, kun jälkiruoan syöminen ennen alkupaloja. Route 66:nen on matka Amerikan sydämeen, yhdysvaltalaiseen elämään ja kulttuuriin. Se on ajettavaa historiallisesti oikein idästä länteen, kohti laskevaa aurinkoa.

Historiallinen Route 66:nen alkaa East Adams kadulta Chicagosta

Virallisena lähtöpisteenä pidetään ”Route66” kylttiä East Adams kadulla.  Suurkaupungissa vanha valtatie on jäänyt osittain uusien motareiden alle, mutta melko pian asfalttiviidakon päädyttyä tulee ensimmäinen ”Historic Route 66” kyltti Romeovillen kohdalla. Samassa kohdassa kypärän sisällä kaikuu riemunkarjahdus ja sydän hakkaa tavallista kovemmin – tästä se seikkailu alkaa!

Route 66 vie kylien ja kaupunkien läpi aina St. Louisiin asti, jonka kohdalla tie ylittää Mississippi-joen ja sukeltaa Missourin kumpuilevaan maastoon… Reitti Chicagosta St.-Louisiin oli olemassa toki jo ennen Route 66 ja se seurasi vanhoja intiaanipolkuja, kun uudisasukkaat matkasivat länteen hevoskärryillä – reitin nimi oli tuolloin Pontiac Trail.

Vuonna 1803 Yhdysvallat osti Napoleonilta Lousianan territorion. Ennen maakauppoja Yhdysvaltain maaraja kulki Mississippi-jokea myöten. Länteen laajentumisen muistoksi syntynyt monumentti valmistui vuonna 1965, muutamaa vuotta Eero Saarisen kuoleman jälkeen

 

Auringossa kimmeltävän maailman suurimman yhtenäisen teräskaaren korkeus ja leveys on sama, 192 metriä. Suomalaisille ”Lännen portti” on tuttu myös nimellä ”Saarisen kaari”.

Illinois & Missouri

Tuulisesta kaupungista ulospäästyään historiallinen 66 kulkee maalaismaisemissa. Kytkinkahvan puolella puut estävät paikoittain näköyhteyden Des Plaines-jokeen ja kaasukahvan suunnalta avautuvat vehreät maissipellot. Pikkukaupunkeja kuten Diamond, Braidwood ja Braceville jää tien varrelle. Wilmingtonissa tie ylittää Kankakee-joen ja seurailee jonkin aikaa sen vartta.

Seuraavina on joukko intiaaneilta nimensä periviä paikkoja. Cayga viittaa irokeesikansaan, Ocoya ja vielä Lexingtonin jälkeen Towanda – kaikki Potawa-intiaanien perua. Myös hauskasta Route66 museosta tunnettu Pontiac on saanut nimensä intiaanipäällikön mukaan.

Vuodesta 1926 vuoteen 1931 valtatie 66 seurasi uskollisesti Illinoisin osavaltion tietä 4 Stauntoniin ja sieltä St. Louisiin. Myöhemmin 66:nen siirrettiin kulkemaan Litchfieldin kautta Livingstonin länsipuolelta. Seuraavina vuosikymmeninä reitti vaihteli ja kulki eri pikkukaupunkien läpi. Tämä ajopäivä osoittaa hyvin, ettei sitä yhtenäistä tuplakuutosta koskaan ollutkaan – eri vuosina tie kulki hieman eri reittejä ja samanaikaisesti saattoi olla tarjolla muutamiakin vaihtoehtoja.

Chicagon pilvenpiirtäjien jälkeen länteen ajellessa ensimmäinen suurempi pysähdyspaikka on ”Bluesin pääkaupunki” St. Louis. Keskeltä USA:a löytyy pieni pala Suomea, sillä kaupungin tärkeimpiin nähtävyyksiin kuuluu suomalaissyntyisen arkkitehdin Eero Saarisen suunnittelema, korkealle kaupungin ylle kohoava Gateway Arch.

 

Hieman Mt. Oliven jälkeen Route 66 ylittää Mississippi-joen ja siirtyy Missourin osavaltion puolelle. Ylitysvaihtoehtoja on nykyään montakin, mutta yksikään ei ole niin tunnettu kuin ”Chain of Rocks”-silta. Se ylittää joen, kesken matkaa mutkan tehden koskisemman paikan kohdalla.

Mississippi-joen jälkeen maasto muuttuu saman tien. Maissipellot jäävät taustapeileihin ja tie alkaa kiemurrella Missourin vehreiden kukkuloiden välissä.

Matkakertomus jatkuu parin viikon kuluttua, muista seurata sivujamme!

Matkakertus kuvineen; Daniil Amosov (PeterPanBike)

Paras moottoripyörä

Paras moottoripyörä

Usein tulee vastaan kysymyksiä Mikä on paras moottoripyörä, tai Minkälainen pyörä minun kannattaa hankkia

Mielenkiintoisia kysymyksiä joihin ei ole olemassa yksiselitteistä vastausta. Moottoripyörän käyytötarkoitus, ja erilaiset tyylisuunnat jakavat pyörät niin moneen eri kategoriaan että on mahdotonta sanoa mikä on se yksi muiden yläpuolella.

Karkeana esimerkkinä, henkilö H on vahvasti sitä mieltä että kyllä tämä minun Gold Wing on parasta mitä on tajolla, ikinä en ole paremmalla ajanut. H ajaa ajokauden aikana suomen pari kertaa ympäri sekä käy keskieuroopassa olosuhteiden salliessa parin viikon ajelulla. Henkilö K puolestaan tuulettaa oman 390 Adventuren puolesta. K:n ajokausi on aina, vuoden ympäri. K ajaa pääasiassa kaikki lyhyet jokapäiväiset ajot sekä käy usein kalastamassa mökillään jonne ei pääse kuin pientä vaikea kulkuista metsätietä pitkin.

Näiden kahden moottoripyörät ovat hyvin erilaisia, käytännössä ainoa yhdistävä tekijä on se että molemmat ovat moottoripyöriä. Molemmilla henkilöillä, H:lla ja K:lla on todennäköisesti heille itselleen sopivat pyörät ja heidän ajotarpeisiinsa. Näin erilaisia pyöriä on ihan turhaa yrittää vertailla keskenään.

Vuoden aikana ajamistani pyöristä lyhyesti

Johonkin se raja on aina vedettävä, nyt se on vuoden sisällä ajetut pyörät, uudet ja käytetyt joita on ollut yhteensä 22 kappaletta. Kerron näistä yleistasolla, puuttumatta merkkeihin. Pyörien vuosimallit oli 1999- 2020 välillä. Näiden moottoripyörien moottorit ovat olleet tilavuudeltaan 125- 1300 kuutioisia, 1- 4 sylinterisiä nelitahtisia.  Yksi kisa-enduro, yksi katuenduro, pari adventurea ja loput erilaisia katupyöriä supersporteista matkapyöriin, joten erilaisia kulkineita on ollut hyvä kattaus.

Kahdenkymmenen vuoden aikana moottoripyörät ovat kehittyneet paljon enemmän kuin ensivilkaisulla voisi olettaa. Jousitus on kokenut merkittäviä parannuksia säädettävyyden ja parempien komponettien johdosta. Tämä ei kuitenkan tarkoita sitä, että kaikissa uusissa pyörissä olisi automaattisesti hyvä jousitus. Uusissakin pyörissä on todella epäonnistuneita ratkaisuja, osa johtuu desingnista ja osa siitä että hintaa pitää saada valmilta tuotteelta puristettua kuluttaja ystävällisemmäksi. Elektroniikkaa on tullut huomattavasti lisää, monet aiemmin lisävaruste listalla olleet komponentit ovat nykyään useissa malleissa vakiovarusteita. ABS-jarrut, ajomoodit, jousituksen säädöt, kattavat ajotietokoneet, quickshifterit ym.

Pyörien ajoasennot ovat myös hieman muuttuneet, samoin koko geometria painopisteineen. Monissa malleissa ajettavuudesta ja hallinnasta on tullut helpompaa yllä mainituista asioista johtuen. Kaikkea ei pidä yleistää, itselläni on  vuosimallia 2002 oleva sport-pyörä, joka on kevyt ja erittäin helppo ajaa.

Näistä kahdestakymmenestäkahdesta ajokista vain yksi oli sellainen, jolla ajamisesta en tykännyt yhtään. Tehoa tässä vuoden 2005 laitteessa oli yli 150hv, mutta älyttömän raskas ajaa, mutkiin sai tehdä töitä että taittui nätisti eikä muutenkaan ole mikään kovin vakaa ajettava. Pari ajetuista oli yli 300km/h kulkevia, jotka oli vakaita ja mukavia tietyin rajoituksin. Matkapyöräksi molemmissa ajoasento oli hieman liian sporttinen. Noin 200Hv on katupyörässä ihan mukava teholukema, mutta sillä on myös kääntöpuolensa. Noissa teholukemissa ja kunnollisilla ajo-ominaisuuksilla varustetulla prätkällä on hauskaa ajella, mutta alle 70km/h on melko turhauttavaa ja pitää jatkuvasti tarkkailla mittaria ettei lipsahda ylinopeuden puolelle. Niin sanottuun joka päiväiseen ajamiseen parhaita oli pääsääntöisesti alle 750cc laitteet keveytensä puolesta, jolloin niitä on mukavempi pyöritellä taajamissa.

Yksikään näistä ei ole ollut täydellinen, suurin osa kuitenkin hyviä joilla ajamisesta nautti. Luonteeltaan ja käyttötarkoitukseltaan tämä joukko oli vaihteleva. Mukaan mahtui suuria odotuksia jotka osoittautui pettymykseksi, vastaavasti mukana oli sitten suuria yllättäjiä joiden kohdalla odotukset eivät olleet korkealla. Tämä vahvistaa sitä, että jokaisen on valittava itse oma pyöränsä ilman muiden painostusta. Merkkien- ja valmistusmaiden kohdalla monesti puheet ovat legendaa, harvat ovat oikeasti ajaneet henkilökohtaisesti ajaneet kymmenillä erilaitteilla niin paljoa että voi sanoa tuntevansa ne. Kaikilta valmistajilta löytyy hyviä vaihtoehtoja, mutta kaikki ei vain sovi kaikille.

Valitessasi itsellesi moottoripyörää mieti minkälaista ajoa itsellesi tulisi eniten. Mielikuvat ovat vahvasti mukana tässä lajissa, kannattaa kokeilla rohkeasti jotain muutakin mallia kuin sitä mikä on piirtynyt mieleen ensimmäisenä. Ajettavuudessa / ajomukavuudessa on suuria eroja eri mallien kesken, näihin kannattaa myös kiinnittää huomiota omien tarpeiden mukaan.

Minkälaisen moottoripyörän…

Kysymykseen minkälaisen moottoripyörän itse ottaisin jollei tarvitse ajatella rahaa, olen vastannut että ainakin viisi erilaista.

  1. Kevyt 2-sylinterinen nakupyörä päivittäiseen ajeluun, Ducati tai KTM
  2. Matkapyörä reissuille, ZZR 1400
  3. Nelisatanen(about) enduro, Husqvarna
  4. Sportti jolla voisi käydä rataa kiertämässä, GSX-R
  5. Sähkökäyttöinen, kaupunkiin ja lähiajeluun, Zero

Tässä olisi kiva starttipaketti. Kenties siihen voisi vielä muutaman sovittaa, mutta kuten olen sanonut niin liioittelullakin on rajansa. Harrastuksena, tai elämäntapana moottoripyöräily on mukavaa puuhaa. Lajeja, tyylejä ja variaatioita on tarjolla vähän jokaiseen makuun.

Zero sopii myös lunnon rauhaan










teksti ja kuvat: Mika Arminen

 

HUSQVARNA MOOTTORIPYÖRIEN 2021 OFFROAD MALLIEN KOEAJOPÄIVÄT OVAT KÄSILLÄ

HUSQVARNA MOOTTORIPYÖRIEN 2021 OFFROAD MALLIEN KOEAJOPÄIVÄT OVAT KÄSILLÄ

HUSQVARNA MOTORCYCLES JA VALTUUTETUT JÄLLEENMYYJÄT TUOVAT LAAJAN KATTAUKSEN UUSIA 2021 MOTOCROSS- JA ENDUROMALLEJA ASIAKKAIDEN KOEAJETTAVAKSI SYYSKUUSSA

Husqvarnan uudet motocross- ja enduromallistot Mud ’n Huskies -koeajokiertueella ympäri Suomen.

Mud ’n Huskies -koeajotapahtumissa käydään koeajojen lisäksi läpi pyörien ominaisuuksia sekä säätömahdollisuuksia maaston ja oman ajotavan mukaan. Koeajot ovat asiakkaille täysin maksuttomia ja avoimia tapahtumia, joissa viihtymisestä vastaavat valtuutetut Husqvarna -jälleenmyyjät yhdessä Husqvarnan henkilökunnan kanssa. Lisätietoja jokaisesta koeajotapahtumasta saa järjestävältä Husqvarna Motorcycles -jälleenmyyjältä.

8.9. HYVINKÄÄ, MP-RACING
Erkylän enduropolku klo 15-20, END

12.9. YLÖJÄRVI, RX MOTO
Kurun enduropäivä klo 10-15, END

15.9. VANTAA, RX MOTO
Vantaan Vauhtikeskus klo 15-19, MX

17.9. VANTAA, RX MOTO
Vantaan Vauhtikeskus klo 15-19, END

22.9. OULU, SPARE WHEEL
OuluZone klo 15-19, MX & END

24.9. LAUKAA, KARI VEHNIÄINEN RACING
Lievestuoren motocrossrata klo 15-19, MX & END

Mukaan tarvitsee omat ajovarusteet sekä henkilöllisyystodistuksen. Alle 18-vuotiaat pääsevät koeajamaan mukana olevan huoltajan luvalla tai vaihtoehtoisesti alaikäisellä koeajajalla tulee olla vanhempien allekirjoittama vastuunvapautus/lupalappu osallistua koeajoon. Tapahtumissa noudatetaan THL:n suosituksia koronavirusta koskien ja paikalle saapuvien odotetaan huomioivan turvavälit sekä hyvä käsihygienia.

 

Hyvä sää suosi motoristeja 20. elokuuta

Hyvä sää suosi motoristeja 20. elokuuta

Janakkalassa Mallinkaisten kyläkoululla kävi jälleen hyvän sään helliessä useita motoristeja.

Moottoripyöriä paikalla kävi kaikkiaan 552kpl.

« 1 annettu 2 »

 

Mallinkaisten Motoristikahvilassa vilskettä 6.8.2020

Kesän ensimmäinen Mallinkaisten kyläyhdistyksen pitämä Motoristikahvila veti hyvin väkeä epävakaasta kelistä huolimatta

Janakkalan Mallinkaisilla oli jälleen torstai iltana paljon motoristeja liikkeellä erilaisilla moottoripyörillä. Moottoripyöriä oli paikalla kaikkiaan 413 kpl. Pyöriä oli ainakin 1950-luvulta tälle vuodelle. Innokkaimmat motoristit olivat paikalla jo hieman klo 16 jälkeen, vaikka kahvila aukesikin virallisesti vasta klo 17.30. Moottoripyörien tyylisuuntia oli myös jokaiseen makuun. Myös kyläyhdistyksen tuotteita oli moneen makuun; makkaraa, muurinpohjalettuja, pullia, piirakoita ym. maistuvia tuotteita.

Vaikka väkeä oli paikalla reilusti, niin turvavälit näyttivät pysyvän pääasiassa hyvin. Allekirjoittanut ei ainakaan havainnut paikalla köhijöitä, toivottavasti heitä ei ollutkaan.

 

 

« 2 annettu 2 »