Avainsana: moottoripyörä

M-Bikes > Artikkelit > moottoripyörä

Legendaarinen tie 66 Chicagosta Los Angelesiin, part 2

Julkaistu 17.10.202017.10.2020 tekijä M-Bikes / Mika Arminen

Kansas & Oklahoma

Viimeinen kaupunki Missourin puolella on Joplin. Sen jälkeen tulee Kansas ja Oklahoma. Vanha Route 66 kulkee Joplinin läpi pääkatuna ja ylittää Kansasin rajan huomaamattomasti. Kansasin puolella Routea on ainoastaan 20 mailia ja sekin otettiin alun perin mukaan, jotta saataisiin sinkki- ja lyijykaivokset kuljetusten piiriin.

*Elk Cityssa, Oklahomassa sijaitsee kiistämättä maan paras Route 66 museo!*

Matka jatkuu syvemmälle keskilänteen ja pian huomaat, että nyt ollaan kaukana Chicagon trendikaduista tai Hollywoodin glamourista. Tässä vaiheessa Route 66 näyttää matkailijalle myös sitä Amerikkaa, josta televisiossa tai elokuvissa harvemmin kerrotaan. Nyt ollaan Yhdysvaltain takapajulassa, maalaisjunttien, punaniskojen ja hillbillyjen sydänmailla. Punainen lava-auto on täällä in. Niin myös etelävaltioiden lippu.

Ihmiset ovat yksinkertaisen aitoja, uteliaita ja vieraanvaraisia. Joka pysähdyksellä tullaan utelemaan leveällä murteella, mihin mp-kerhoon tuo sinivalkoinen lippu viittaa!

Oklahoman kohdalla tie tulee kotiin, sillä juuri täällä asui ja vaikutti Cyrus Avery, jota pidetään Routen isänä! Täällä itä ja länsi kohtaavat. Route 66 kulkee lähinnä kumpuilevassa tasankomaastossa poiketen välillä intiaaniterritorioiden maille.

Tulsasta päin huristellessa päivän ensimmäinen kohde on Sapulpa, joka sekin on intiaanien perua. Kaupunki on rikas niin intiaanien kuin uudisasukkaidenkin tarinoista. 66:nen saavuttaa kylän kuin varkain lähes tasaisella maalla ja sukeltaa sitten sen läpi pääkatuna, kunnes kaartuu kohti länttä ja haipuu jälleen tasangolle.

Vanhan tien varrella näkyy runsaasti konkurssiin menneiden majatalojen ja kahviloiden raunioita. Bensa-asemista on jäljellä vain ruostuneet pumput. Aavemaisen tyhjät pikkukylät tulevat vastaan yksi toisensa jälkeen. Tulsan ja Oklahoma Cityn välillä on koko joukko pieniä kaupunkeja, joiden tarinat ovat lukuisat, mutta jääneet unhoon isompien kaupunkien rinnalla. Tämä on osa historiallisen tien maisemaa ja tunnelmaa!

Teksas

Tie vie mainetta niittäneeseen Teksasiin, jossa tilaa riittää. Pelkästään tämä osavaltio on pinta-alaltaan 2 kertaa Suomen kokoinen. Matkalla Amarilloon näet lukuisien maatilojen portteja, mutta itse talot löytyvät vasta horisontin takaa. Laitumia on niin pitkälle, kun silmä kantaa ja siellä täällä näkyy tuhatpäisiä karjalaumoja!

Hieman ennen New Mexicon rajaa on Route 66 virallinen keskipiste. Jos seuraat orjallisesti Route 66:sta, olitpa menossa kumpaan suuntaan tahansa, puolet matkasta on täällä tehty. Sekä Chicagoon, että Santa Monicaan on 1139 mailia (1830 kilometriä).

Ilmasto Teksasin tasangoilla on hyvinkin vaihtelevaa, mutta lähes aina tuulista. Paikallisen sanonnan mukaan ennen uloslähtöä kannattaa työntää rautakanki ulos ovesta. Mikäli kanki ei tuulessa taivu, voi lähteä pihalle.

Big Texan Steakhouse on kuuluisa ”ilmaisista” kahden kilon pihveistä. Ilmainen pihvi on ainoastaan, jos sen pystyy ahmimaan kaikkineen lisäkkeineen alle tunnissa. Maailman ennätyksen tässä urheilussa on jo pitkään pitänyt hallussa 60 kiloinen nuori nainen Saksasta – 4 minuuttia 18 sekuntia!

New Mexico & Arizona

Route 66:n kulkija siirtyy vähitellen intiaanien maille. Teksasin tasangoilla maa ja taivas kohtaavat esteettömästi horisontissa ja mikään ei satu silmään. New Mexicossa tasankoa ei kuitenkaan riitä aivan taivaanrantaan. Tuulen, hiekan ja sateiden syövyttämät kalliot tai lumihuippuiset vuoret katkaisevat matkan. Apachet, Comachet, Pueblot ja Navajot asuttavat näitä seutuja. Intiaanireservaatit nykyään poikkeavat paljon ihmisten mielikuvituksesta. Kauan sitten on hävinneet ylpeät sulkapäiset intiaanipäälliköt tai jousien kanssa sadetanssia tanssivat soturit. Nykyään intiaanit ajavat autoilla, syövät burgereita ja asuvat niin kuin valkonaamat.

Joitakin maileja Gallupin jälkeen osavaltio vaihtuu. Arizonan puolella Route 66 seuraa monin paikoin rautatien kiskoja ja menee pitkiäkin pätkiä Interstate 40:nen aputienä. Paikoin vanha tie on kulkukelvoton, asfaltti halkeilee ja välillä häviää kokonaan. Yleisenä sääntönä voisin sanoa, että noin 95% Route 66:sta on edelleen olemassa, 90% on ajettavassa kunnossa ja noin 85% voi ajaa Harley-Davidsoneilla. Joten välillä on pakko hypätä kylmälle Interstatelle ja paukuttaa menemään.

Arizonan ehdottomasti tunnetuin nähtävyys on tietysti Grand Canyon. Vuodenajasta ja vuorokauden ajasta riippuu, minkälainen näkymä eteen avautuu. Se ei ole koskaan samanlainen. Pelkästään maiseman hahmottamiseen menee 15 minuuttia, mutta vaikka tätä katselisi loppuelämän, ei sitä koskaan oppisi tuntemaan täysin.

Grand Canyonin seinämät putoavat pystysuoraan alas lähes kahden kilometrin syvyyteen. Kanjonin pohjalla pilkottaa kiemurtelevana kapeana nauhana virtaava Colorado-joki. Jyrkänteen pohjoisrinne siintää kilometrien päässä.

Luonto on muokannut maisemasta mielikuvituksellisia muotoja. Kerrokselliset, eriväriset kivimassat muodostavat tornimaisista huipuista kivisiä katedraaleja. Paraskaan valokuva ei tee oikeutta näkymälle. Se on itse nähtävä paikan päällä.

Las Vegas, Kuolemanlaakso & Kalifornia

Las Vegas ei varsinaisesti sijaitse Route 66:n varrella, mutta sinne poikkeaa lähes jokainen kuuskuutosen kulkija. Viihdeparatiisi on koettava itse, muuten sitä on vaikea ymmärtää. Maailman tunnetuimman pelikaupungin kasinot, ostoskeskukset ja yökerhot show-esityksineen tuovat jyrkkää kontrastia ympäröivään autiomaahan.

Las Vegas jakaa usein matkailijoiden mielipiteitä – jotkut rakastuvat kaupungin vilinään välittömästi, toiset taas haluavat päästä pois mahdollisimman nopeasti. Joka tapauksessa ensikertalaisen suu loksahtaa auki Vegasiin saavuttaessa.

Kaikki tiet Nevadassa vievät Las Vegasiin, mutta jos olet liikkeellä Harley Davidsonilla, niin on ainoastaan yksi oikea tapa saapua kaupunkiin – Auringonlaskun aikoihin, rokki pauhaten Las Vegas Bulevardia pitkin!

Vegasista matka jatkuu perinteisesti kohti Kalifornian aurinkoa, jonka kauniiseen Santa Monican rantakaupunkiin Route 66 roadtrip päättyy. Ennen loppukiriä suosittelisin lämpimästi ajamaan Kuolemanlaakson läpi.

Ja kun sanon lämpimästi, myös tarkoitan sitä! Kuolemanlaakso ja erityisesti ”Bad Waters” ovat Yhdysvaltain kuivin, kuumin ja matalin kohta. Vuonna 2001 lämpötila pysyi 154 päivää 38 °C asteessa tai sen yläpuolella, mikä oli ennätys.

Kuolemanlaakso (engl. Death Valley) on kuiva aavikkolaakso Sierra Nevadan vuoristosta lounaaseen Yhdysvalloissa. Pitkänomainen, 225 kilometriä pitkä laakso on itäisten Amargosa Range- ja läntisten Panamint Range -vuorten välillä.

Onko Route 66 ajamisen arvoinen?

Route 66:nen on ajettava oikein ja ennen kaikkea oikealla asenteella. Reissun päätarkoitus ei todellakaan ole siirtyä Chicagosta Kaliforniaan vaan elää henkilökohtaisesti tuhansia tarinoita mitä tie tuo tullessaan.

*Route 66 päätepiste – Santa Monica Pier.*

Route on erinomainen läpileikkaus valtavan, monipuolisen ja moniulotteisen maan halki, joka nuoresta iästä huolimatta on saavuttanut niin paljon. 66:lla on myös erityinen paikka USA:n historiassa. Se havainnollisti Amerikan tien kehitystä päällystämättömästä liasta valtateille. Se tarjosi taloudellisen ja sosiaalisen yhteyden lännen, keskilännen ja idän välille tarjoamalla miljoonille ihmisille muutoksen mahdollisuutta!

Matkakertus kuvineen; Daniil Amosov (PeterPanBike)

Lisää moottoripyöräseikkailuista maapallolla: www.peterpanbike.fi

Legendaarinen tie 66 Chicagosta Los Angelesiin, part 1

Julkaistu 30.9.20201.10.2020 tekijä M-Bikes / Mika Arminen

”Amerikan pääkatu”, ”Teiden äiti”, ”Will Rogersin valtatie” – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Routea on ylistetty niin lauluissa kuin elokuvissa, ja ajan myötä siitä tulikin eräänlainen amerikkalaisuuden ja vapauden symboli. Pelkkä numero 66 saa automaattisesti ajattelemaan Amerikkaa halkovaa vanhaa valtatietä.

Interstate-valtatieverkoston myötä Route 66 lopetettiin 1985. Saatat ihmetellä miksi vanha, lakkautettu tie on niin monen motoristin unelmalistalla?

”If you ever plan to motor west

Travel my way

Take the highway that’s the best

Get your kicks on Route 66”

Näin kuuluvat Bobby Troupin vuonna 1946 säveltämän laulun sanat. Troup lähti itsekin paremman elämän toivossa länteen kohti Hollywoodia. Bobby ja hänen vaimonsa Cynthia pakkasivat maallisen omaisuutensa vanhaan Buickiin ja lähtivät matkaan.

Aluksi heidän tiensä edistyi Highway 40 pitkin ja Troup yritti säveltää kappaleen nimenomaan tiestä nro 40. Mikään ei oikein rimmannut, mutta jossain vaiheessa Cynthia ehdotti hyvältä kuulostavan iskulauseen – ”Get Your Kicks on Route 66”. Loput on historiaa!

Tien historia pähkinänkuoressa

Reitti 66 on ikoninen – nopeasti muuttuvan maan symboli. Parhaimpina päivinä se tunnettiin Amerikan päätienä ja miljoonat ihmiset ajoivat 66:sta pitkin Illinois – Kalifornia väliä. 1970-luvun loppuun mennessä kuitenkin populaarikulttuurin lemmikki menetti kiinnostuksensa ja tuli yksinkertaisesti tarpeettomaksi. Heitetään tässä vaiheessa hetkeksi pakki päälle ja palataan tutkimaan Routen juuria!

Tie ei näy nykyajan kartoissa ollenkaan ja monille tuleekin yllätyksenä, että varsinaista yhtenäistä Route 66:sta ei ole koskaan ollutkaan.

Kaikki lähti liikkeelle yhden toimeliaan yrittäjän ideasta vuonna 1923. Cyrus Averyn mielestä piti yhdistää sadat olemassa olevat tiet ja polut yhdeksi pääväyläksi Amerikan halki. Suunnittelijoiden mukaan reitti 66 oli enemmän kuin vain nopea tapa päästä idästä länteen – he halusivat yhdistää maaseutu- ja kaupunkiyhteisöjen pääkadut. Reitti 66 antaisi monelle pienelle kaupungille ensimmäisen pääsyn päätielle.

Averylla sanotaan olleen myös päähänpinttymä siitä, että tien numeron piti olla ”pyöreä”. Hän olikin ehdottanut numeroksi 60, mutta tästä syntyi kiistaa erityisesti Kentuckyn edustajien taholta. He vaativat Virginia Beachin ja Los Angelesin välisen tien numeroksi US60. Väittelyn jälkeen Avery tyytyi nykyiseen numeroon, joka oli vapaana, koska hän mielsi ”sixty-six” helpoksi muistaa ja lausua.

Route 66:sen alkutaipale

Kun tiejärjestelmä oli lopulta virallistettu 1926, Avery perusti U.S. Highway 66 Associationin. Järjestön tehtävänä oli edistää reitin päällystämistä koko matkalta sekä edistää tien käyttöä.

Vastaperustettu yhdistys teki saman tien ensimmäisen julkisuustempauksensa: Ultramaratonin Los Angelesista New Yorkiin 66:sta pitkin. Reitin pituus oli 3.400 mailia (5.471 km) ja kilpailun voitti oklahomalainen Cherokee-intiaani Andy Payne. Tähän suoritukseen meni 573 tuntia (noin 24 päivää) ja palkkioksi hän sai 25 000$. Hänelle pystytettiin myös patsas pieneen Foylin kylään Oklahomassa 66:sen varrella.

Suuri kuivuus 1930-luvulla Kansasissa ja Teksasissa ajoi monen maanviljelijäperheen hakemaan töitä Kaliforniasta. Reitti 66 oli mahdollisuuden symboli tuhansille ihmisille, jotka yrittivät paeta Dust Bowlin epätoivolta. Tästä aiheesta kertoo enemmän John Steinbeckin Pulitzer-palkinnon voittanut kirja ”Vihan Hedelmät”. Romaanin tapahtumat sijoittuvat 30-luvun suureen lamakauteen ja sen keskipisteessä on köyhä Joadin vuokraviljelijäperhe, joka joutuu lähtemään kodistaan kuivuuden, talousvaikeuksien ja maatalousteollisuuden muutosten takia. Lähes toivottomassa tilanteessa he päättävät matkata Kalifornian Keskuslaaksoon tuhansien muiden oklahomalaisten tavoin maan ja työpaikkojen toivossa. Matkaa he tekevät tietysti Route 66:sta pitkin.

Suuren laman aikana valtatie helpotti sen varrella olevien yhdyskuntien tilannetta. Reitti kulki useiden pikkukaupunkien läpi ja liikenteen kasvaessa auttoi kehittämään monia pieniä perheyrityksiä, lähinnä huoltamoita, baareja ja motelleja valtatien varrelle.

*Ash Groven kylässä on Gary Paritan kunnostama vanha bensa-asema 1930-luvulta. Itse Gary kuoli muutama vuosi sitten ja nyt paikkaa pitää hänen vävynsä George.*

Route 66:sta tuli ensimmäinen kokonaan päällystetty valtatie Amerikassa vuonna 1937. Toisen maailmansodan aikana Kalifornian sotateollisuus veti lisää väkeä länteen. Route 66, joka jo muutenkin oli suosittu, muodostui pääväyläksi ja toimitti myös sotamateriaalia itään. Idän satamakaupungeista aseet / avustukset seilasivat kohti sodan runtelemaa Eurooppaa.

1950-luvulla Route 66:sta tuli Los Angelesiin suuntaavien lomailijoiden pääreitti. Etenkin toisen maailmansodan veteraanit halusivat unohtaa kokemansa kauhut ja lähtivät vyörymään avoautoilla ja prätkillä perheidensä kanssa kohti lämmintä länttä. Reitti kulki Arizonan Painted Desertin läpi ja läheltä Grand Canyonia. Matkailun nopea kasvu antoi sysäyksen kaikenlaisille tienvarsinähtävyyksille kuten tiipiinmuotoisille motelleille, jäätelökojuille, intiaanitöiden myyntikojuille ja käärmefarmeille.

*Wigwam-hotellin huoneet ovat tiipiin muotoisia*

Suosion huipulta unholaan…

Toisen maailmansodan jälkeen moottoritiejärjestelmä oli uudistuksen tarpeessa, sillä vanhat valtatiet eivät enää pysyneet edistyksen tempossa mukana. Euroopassa taistellut kenraali Dwight Eisenhower oli hyvin vaikuttunut Saksan Autobahneista ja visioi vastaavanlaisen suuren ajonopeuden sallivan tieverkoston Yhdysvaltoihin.

Route 66:n kuolinisku tuli vuonna 1956 kun presidenttinä toimiva Eisenhower allekirjoitti uuden Interstate Highway Act -lain ja Yhdysvaltoihin alettiin rakentaa suorempia reittejä asuinkeskuksien välillä. Monet kukoistavat kauppakaupungit jäivät sivuun uusien moottoriteiden reiteiltä ja autioituivat pikkuhiljaa. Route 66:sen merkitys väheni huomattavasti ja se vaipui lopulta unholaan.

Reitti 66 menetti virallisen Yhdysvaltojen moottoritien nimityksen vuonna 1985.

*Noin 85 prosenttia Route 66:sta on vielä ajettavassa kunnossa ja huolellisella suunnittelulla voit ajaa melkein kokonaan alkuperäistä reittiä.*

Ehkä ihmettelet, miksi Route 66:n hengessä pitämiseen on käytetty niin paljon aikaa ja voimavaroja? Syitä on monia. Yhtä lailla, kun baseball, Teräsmies ja omenapiirakka – Route 66 edustaa todellista ja alkuperäistä Americanaa. Tie kulkee satojen pikkukaupunkien läpi. Tuhansia kauppapaikkoja, motelleja, bensa-asemia ja nähtävyyksiä aukeaa matkan varrella. Vaikka Route 66:nen väistyikin kehityksen edestä, niin monet näistä paikkoista säilyttivät vanhanajan tunnelman, jonka pääteiden kylmä asfaltti on menettänyt.

Matka alkaa perinteisesti idästä

Chicago, Illinois on reitin alkupiste, jos olet menossa idästä länteen ja myös loppu, jos olet tulossa päinvastaisesta suunnasta. Voit toki aloittaa Kaliforniasta ja matkata Chicagoon, mutta se olisi sama, kun jälkiruoan syöminen ennen alkupaloja. Route 66:nen on matka Amerikan sydämeen, yhdysvaltalaiseen elämään ja kulttuuriin. Se on ajettavaa historiallisesti oikein idästä länteen, kohti laskevaa aurinkoa.

*Historiallinen Route 66:nen alkaa East Adams kadulta Chicagosta*

Virallisena lähtöpisteenä pidetään ”Route66” kylttiä East Adams kadulla. Suurkaupungissa vanha valtatie on jäänyt osittain uusien motareiden alle, mutta melko pian asfalttiviidakon päädyttyä tulee ensimmäinen ”Historic Route 66” kyltti Romeovillen kohdalla. Samassa kohdassa kypärän sisällä kaikuu riemunkarjahdus ja sydän hakkaa tavallista kovemmin – tästä se seikkailu alkaa!

Route 66 vie kylien ja kaupunkien läpi aina St. Louisiin asti, jonka kohdalla tie ylittää Mississippi-joen ja sukeltaa Missourin kumpuilevaan maastoon… Reitti Chicagosta St.-Louisiin oli olemassa toki jo ennen Route 66 ja se seurasi vanhoja intiaanipolkuja, kun uudisasukkaat matkasivat länteen hevoskärryillä – reitin nimi oli tuolloin Pontiac Trail.

Vuonna 1803 Yhdysvallat osti Napoleonilta Lousianan territorion. Ennen maakauppoja Yhdysvaltain maaraja kulki Mississippi-jokea myöten. Länteen laajentumisen muistoksi syntynyt monumentti valmistui vuonna 1965, muutamaa vuotta Eero Saarisen kuoleman jälkeen

*Auringossa kimmeltävän maailman suurimman yhtenäisen teräskaaren korkeus ja leveys on sama, 192 metriä. Suomalaisille ”Lännen portti” on tuttu myös nimellä ”Saarisen kaari”.*

Illinois & Missouri

Tuulisesta kaupungista ulospäästyään historiallinen 66 kulkee maalaismaisemissa. Kytkinkahvan puolella puut estävät paikoittain näköyhteyden Des Plaines-jokeen ja kaasukahvan suunnalta avautuvat vehreät maissipellot. Pikkukaupunkeja kuten Diamond, Braidwood ja Braceville jää tien varrelle. Wilmingtonissa tie ylittää Kankakee-joen ja seurailee jonkin aikaa sen vartta.

Seuraavina on joukko intiaaneilta nimensä periviä paikkoja. Cayga viittaa irokeesikansaan, Ocoya ja vielä Lexingtonin jälkeen Towanda – kaikki Potawa-intiaanien perua. Myös hauskasta Route66 museosta tunnettu Pontiac on saanut nimensä intiaanipäällikön mukaan.

Vuodesta 1926 vuoteen 1931 valtatie 66 seurasi uskollisesti Illinoisin osavaltion tietä 4 Stauntoniin ja sieltä St. Louisiin. Myöhemmin 66:nen siirrettiin kulkemaan Litchfieldin kautta Livingstonin länsipuolelta. Seuraavina vuosikymmeninä reitti vaihteli ja kulki eri pikkukaupunkien läpi. Tämä ajopäivä osoittaa hyvin, ettei sitä yhtenäistä tuplakuutosta koskaan ollutkaan – eri vuosina tie kulki hieman eri reittejä ja samanaikaisesti saattoi olla tarjolla muutamiakin vaihtoehtoja.

Chicagon pilvenpiirtäjien jälkeen länteen ajellessa ensimmäinen suurempi pysähdyspaikka on ”Bluesin pääkaupunki” St. Louis. Keskeltä USA:a löytyy pieni pala Suomea, sillä kaupungin tärkeimpiin nähtävyyksiin kuuluu suomalaissyntyisen arkkitehdin Eero Saarisen suunnittelema, korkealle kaupungin ylle kohoava Gateway Arch.

Hieman Mt. Oliven jälkeen Route 66 ylittää Mississippi-joen ja siirtyy Missourin osavaltion puolelle. Ylitysvaihtoehtoja on nykyään montakin, mutta yksikään ei ole niin tunnettu kuin ”Chain of Rocks”-silta. Se ylittää joen, kesken matkaa mutkan tehden koskisemman paikan kohdalla.

Mississippi-joen jälkeen maasto muuttuu saman tien. Maissipellot jäävät taustapeileihin ja tie alkaa kiemurrella Missourin vehreiden kukkuloiden välissä.

Matkakertomus jatkuu parin viikon kuluttua, muista seurata sivujamme!

Matkakertus kuvineen; Daniil Amosov (PeterPanBike)

Paras moottoripyörä

Julkaistu 25.9.202025.9.2020 tekijä M-Bikes / Mika Arminen

Usein tulee vastaan kysymyksiä Mikä on paras moottoripyörä, tai Minkälainen pyörä minun kannattaa hankkia

Mielenkiintoisia kysymyksiä joihin ei ole olemassa yksiselitteistä vastausta. Moottoripyörän käyytötarkoitus, ja erilaiset tyylisuunnat jakavat pyörät niin moneen eri kategoriaan että on mahdotonta sanoa mikä on se yksi muiden yläpuolella.

Karkeana esimerkkinä, henkilö H on vahvasti sitä mieltä että kyllä tämä minun Gold Wing on parasta mitä on tajolla, ikinä en ole paremmalla ajanut. H ajaa ajokauden aikana suomen pari kertaa ympäri sekä käy keskieuroopassa olosuhteiden salliessa parin viikon ajelulla. Henkilö K puolestaan tuulettaa oman 390 Adventuren puolesta. K:n ajokausi on aina, vuoden ympäri. K ajaa pääasiassa kaikki lyhyet jokapäiväiset ajot sekä käy usein kalastamassa mökillään jonne ei pääse kuin pientä vaikea kulkuista metsätietä pitkin.

Näiden kahden moottoripyörät ovat hyvin erilaisia, käytännössä ainoa yhdistävä tekijä on se että molemmat ovat moottoripyöriä. Molemmilla henkilöillä, H:lla ja K:lla on todennäköisesti heille itselleen sopivat pyörät ja heidän ajotarpeisiinsa. Näin erilaisia pyöriä on ihan turhaa yrittää vertailla keskenään.

Vuoden aikana ajamistani pyöristä lyhyesti

Johonkin se raja on aina vedettävä, nyt se on vuoden sisällä ajetut pyörät, uudet ja käytetyt joita on ollut yhteensä 22 kappaletta. Kerron näistä yleistasolla, puuttumatta merkkeihin. Pyörien vuosimallit oli 1999- 2020 välillä. Näiden moottoripyörien moottorit ovat olleet tilavuudeltaan 125- 1300 kuutioisia, 1- 4 sylinterisiä nelitahtisia. Yksi kisa-enduro, yksi katuenduro, pari adventurea ja loput erilaisia katupyöriä supersporteista matkapyöriin, joten erilaisia kulkineita on ollut hyvä kattaus.

Kahdenkymmenen vuoden aikana moottoripyörät ovat kehittyneet paljon enemmän kuin ensivilkaisulla voisi olettaa. Jousitus on kokenut merkittäviä parannuksia säädettävyyden ja parempien komponettien johdosta. Tämä ei kuitenkan tarkoita sitä, että kaikissa uusissa pyörissä olisi automaattisesti hyvä jousitus. Uusissakin pyörissä on todella epäonnistuneita ratkaisuja, osa johtuu desingnista ja osa siitä että hintaa pitää saada valmilta tuotteelta puristettua kuluttaja ystävällisemmäksi. Elektroniikkaa on tullut huomattavasti lisää, monet aiemmin lisävaruste listalla olleet komponentit ovat nykyään useissa malleissa vakiovarusteita. ABS-jarrut, ajomoodit, jousituksen säädöt, kattavat ajotietokoneet, quickshifterit ym.

Pyörien ajoasennot ovat myös hieman muuttuneet, samoin koko geometria painopisteineen. Monissa malleissa ajettavuudesta ja hallinnasta on tullut helpompaa yllä mainituista asioista johtuen. Kaikkea ei pidä yleistää, itselläni on vuosimallia 2002 oleva sport-pyörä, joka on kevyt ja erittäin helppo ajaa.

Näistä kahdestakymmenestäkahdesta ajokista vain yksi oli sellainen, jolla ajamisesta en tykännyt yhtään. Tehoa tässä vuoden 2005 laitteessa oli yli 150hv, mutta älyttömän raskas ajaa, mutkiin sai tehdä töitä että taittui nätisti eikä muutenkaan ole mikään kovin vakaa ajettava. Pari ajetuista oli yli 300km/h kulkevia, jotka oli vakaita ja mukavia tietyin rajoituksin. Matkapyöräksi molemmissa ajoasento oli hieman liian sporttinen. Noin 200Hv on katupyörässä ihan mukava teholukema, mutta sillä on myös kääntöpuolensa. Noissa teholukemissa ja kunnollisilla ajo-ominaisuuksilla varustetulla prätkällä on hauskaa ajella, mutta alle 70km/h on melko turhauttavaa ja pitää jatkuvasti tarkkailla mittaria ettei lipsahda ylinopeuden puolelle. Niin sanottuun joka päiväiseen ajamiseen parhaita oli pääsääntöisesti alle 750cc laitteet keveytensä puolesta, jolloin niitä on mukavempi pyöritellä taajamissa.

Yksikään näistä ei ole ollut täydellinen, suurin osa kuitenkin hyviä joilla ajamisesta nautti. Luonteeltaan ja käyttötarkoitukseltaan tämä joukko oli vaihteleva. Mukaan mahtui suuria odotuksia jotka osoittautui pettymykseksi, vastaavasti mukana oli sitten suuria yllättäjiä joiden kohdalla odotukset eivät olleet korkealla. Tämä vahvistaa sitä, että jokaisen on valittava itse oma pyöränsä ilman muiden painostusta. Merkkien- ja valmistusmaiden kohdalla monesti puheet ovat legendaa, harvat ovat oikeasti ajaneet henkilökohtaisesti ajaneet kymmenillä erilaitteilla niin paljoa että voi sanoa tuntevansa ne. Kaikilta valmistajilta löytyy hyviä vaihtoehtoja, mutta kaikki ei vain sovi kaikille.

Valitessasi itsellesi moottoripyörää mieti minkälaista ajoa itsellesi tulisi eniten. Mielikuvat ovat vahvasti mukana tässä lajissa, kannattaa kokeilla rohkeasti jotain muutakin mallia kuin sitä mikä on piirtynyt mieleen ensimmäisenä. Ajettavuudessa / ajomukavuudessa on suuria eroja eri mallien kesken, näihin kannattaa myös kiinnittää huomiota omien tarpeiden mukaan.

Minkälaisen moottoripyörän…

Kysymykseen minkälaisen moottoripyörän itse ottaisin jollei tarvitse ajatella rahaa, olen vastannut että ainakin viisi erilaista.

Kevyt 2-sylinterinen nakupyörä päivittäiseen ajeluun, Ducati tai KTM
Matkapyörä reissuille, ZZR 1400
Nelisatanen(about) enduro, Husqvarna
Sportti jolla voisi käydä rataa kiertämässä, GSX-R
Sähkökäyttöinen, kaupunkiin ja lähiajeluun, Zero

Tässä olisi kiva starttipaketti. Kenties siihen voisi vielä muutaman sovittaa, mutta kuten olen sanonut niin liioittelullakin on rajansa. Harrastuksena, tai elämäntapana moottoripyöräily on mukavaa puuhaa. Lajeja, tyylejä ja variaatioita on tarjolla vähän jokaiseen makuun.











teksti ja kuvat: Mika Arminen

JHC Ukkonen, electric superbike Lappeenrannasta

Julkaistu 13.6.202015.6.2020 tekijä M-Bikes / Mika Arminen

Sähkökäyttöinen superbike projekti alkoi 2019 Lappeenrannassa

Mielenkiintoinen ja hieno projekti on saanut alkusykäyksen 2018 lopulla Imatran Moottorikerhosta, josta homma eteni Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon.

Marko Kasurinen valaisee hieman JHC UKKONEN projektia. Projektin tiimi koostuu eri alojen opiskelijoista, joista osa on tehnyt jonkun tietyn osan osana kurssia. Tässä tapauksessa opiskelijat saavat tästä normaalisti opintopisteitä, kuten muillakin kursseilla. Tiimissä on mukana myös omasta halustaan oleva vapaaehtoisia, yleensä henkilöitä jotka muutenkin tykkäävät rakennella asioita JHC-protopajalla. Tässä projektissa eri alojen osaajat pääsevät tekemään oikeaa fyysistä laitetta joka, vaatii osaamista todella monelta alalta. Mukana on teollista muotoilijaa, sähkötekniikasta, konetekniikasta, kuvataiteilija ja tuotantotalouden opiskelijoita. Lista heistä tällä sivulla: https://jhynemancenter.com/ukkonen/

Opiskelijoiden lisäksi J. Hyneman Centerin vakiohenkilökunta on mukana projektissa, eli tuolla sivun listalla alimpana sijaitsevat henkilöt, ihan siitä syystä että opiskelijat eivät pysty ihan kaikkea tekemään, jolloin on avuksi että on kokenutta henkilökuntaa hoitamassa esimerkiksi rahoitukseen, vakuutuksiin ja vastaaviin liittyviä asioita.

Omaa suunnittelua ja valmistusta pyörässä on runko, akku, vaihde, monia pienempiä osia, katteet ja yleensäkin kaikki mikä on ollut järkevää tehdä itse, kertoo Marko Kasurinen. Suunnittelussa on käytetty Solidworksia. Esimerkiksi jousitus, moottori, tiedonkeruu ja moottorinohjain ovat osto-osaa, sillä suhteellisen kiireellisen aikataulun vuoksi ei niitä kannata lähteä alusta asti tekemään kun erikoistuneilla yrityksillä on noista vuosien kokemus. LUT:lla toki on paljonkin kokemusta ja osaamista esimerkiksi sähkömoottoreiden parissa, mutta viime aikojen projektit ovat olleet huomattavan paljon suurempaa kokoluokkaa.

Ajotuntumia ei vielä ole tiedossa, koska pyörä on vielä parhaillaan rakenteilla ja rungon cnc-koneistus on käynnissä. Mutta verrattuna polttomoottoriin sähkömoottori mahdollistaa tarkemman vääntömomentin tuoton ja ohjaamisen, ja myös vaihteiden puuttuessa mahdollisuudet on vaikka mihin. Geometrian lähtökohtana on käytetty olemassa olevan pyörän geometriaa ja suunnittelun ensisijaisena vaatimuksena on ollut se että ajo-ominaisuudet tulevat olemaan hyvät. Painopiste on myös yritetty saada mahdollisimman lähelle samaa kuin olemassa olevissa pyörissä.

Tulevaisuudessa on tarkoitus jatkokehittää pyörää aina vaan nopeammaksi, ja jossain vaiheessa myös tehdä mahdollisesti toinen pyörä. Ajatuksena on toimia vähän samaan tyyliin kuin kilpatallitkin tekevät. Opiskelijoille projekti mahdollistaa mielenkiintoisia ja haastavia projekteja, joita riittää opinnäytetyön aiheiksi asti, ja henkilökunnalle sekä tutkijoille mahdollisia tutkimuskohteita ja julkaisujen aiheita.

Platformi jossa pyörän hyvyys päästään mittaamaan, on syntymässä ensi vuodelle. LUT on mukana Erran (https://erra.bike/) toiminnassa jossa kauden 2021 toimintaa suunnitellaan jo kovasti.

Teknisiä tietoja;

Huippunopeus
250+ km/h

Teho
150 kW

Kiihtyvyys
0 – 100km/h, alle 3 sek.

Komponentit / Sähköiset osat
SÄHKÖMOOTTORI
Tyyppi: Axial flux
Toimittaja: Emrax
Teho: 200 kW

AKUSTO
Tyyppi: Li-Ion Samsung 18650
Energia: 13.0 kWh
Amount of cells: 1440

MOOTTORIN OHJAUS
Tyyppi: BorgWagner Gen5-S9
Toimittaja: VoltSport
Ominaisuudet: 450 V, 180 Kw

Komponentit / Alusta
RUNKO
Tyyppi: Custom aluminium
Valmistaja: LUT University

TAKASWINGI
Tyyppi: Custom aluminium
Valmistaja: LUT University

ETUJOUSITUS
Tyyppi: Ohlins FGRT219
Toimittaja: MP-Racing Oy

TAKAJOUSITUS
Tyyppi: Ohlins YA468
Toimittaja: MP-Racing Oy

JARRUT
Tyyppi: Brembo M4, 4-mäntäinen, 108 mm
Toimittaja: APE Motors

RENKAAT
Tyyppi: BST Black Mamba
Toimittaja: Omnia Racing Special Parts

Husqvarna Norden 901 konseptimalli tulossa myyntiin

Julkaistu 14.5.202030.6.2020 tekijä M-Bikes / Mika Arminen

HUSQVARNA NORDEN 901 esiteltiin Milanon EICMA -messuilla konseptimallina ja nyt tämä kiehtova uutuus siirtyy tuotantoon. Uusi kaksisylinterinen NORDEN 901 alleviivaa Husqvarnan sitoutumista katupyörämalliston kehitystyöhön.

Italiassa esillä ollut konseptipyörä herätti huomattavaa mielenkiintoa alan harrastajien ja median keskuudessa. Dynaaminen ja monipuolinen matkapyörä tulee olemaan keskeinen lisäys Husqvarnan kehittyvään katupyörämallistoon. Se tarjoaa nykyaikaiselle motoristille tasapainoisen kokonaisuuden matkapyörää, käytännöllisyyttä ja helposti saavutettavia mahdollisuuksia.

Husqvarnan selkeä visio monikäyttöisestä seikkailupyörästä konkretisoitui NORDEN 901 -malliin, jossa yhdistyvät kehittynyt ergonomia ja korkea suorituskyky perustuen vuosien kokemukseen rally-kisojen ja -pyörien parissa. Modernin erottuva design tarjoaa täyden kapasiteetin katupyörää, joka on myös sorapoluilla kuin kotonaan. Kevyt ja tehokas NORDEN 901 on monipuolinen ja helppokäyttöinen seikkailupyörä, joka tarjoaa vaativimmillekin kuljettajille rajattomat mahdollisuudet. Vaivaton ajettavuus, nykyaikainen teknologia ja korkea varustetaso varmistavat, että uutuusmalli palvelee kuljettajaansa päivittäisen liikkumisen lisäksi myös vaativimmissa olosuhteissa.

TEKNISET TIEDOT

=> Kevyt ja käsiteltävä seikkailupyörä
=> 889.5 cc rivimoottori, suunniteltu erityisesti elämykselliseen matkamoottoripyöräilyyn
=> Tasapainoinen yhdistelmä kilpailukykyistä offroad-pyörää ja matkaominaisuuksia
=> 21” eturengas ja 18” takarengas
=> Miellyttävä ergonomia ja vaivaton käsiteltävyys
=> Korkealaatuiset WP:n iskunvaimentimet

*Husqvarna Norden 901 matkavarustuksella*

Lisätietoa NORDEN 901 -tuotantomallista tullaan julkaisemaan myöhemmin.

Uutuuksia 2020, minkä moottoripyörän koeajon haluatte lukea?

Julkaistu 11.5.202013.5.2020 tekijä M-Bikes / Mika Arminen

MP kausi 2020 näyttää tapahtumien osalta hiljaiselta

Moottoripyöräilystä olisi kuitenkin ajamisen ohella mukava myös lukea mielenkiintoisia juttuja.

Nyt on teillä lukijoilla mahdollisuus ehdottaa moottoripyörää josta haluatte lukea puolueettoman koeajoartikkelin.

Merkkejä ja malleja on paljon, kaikille ei valitettavasti ole mahdollista tehdä koeajoa. Ehdottakaa, niin koitetaan saada eniten ääniä saanut esittelyyn. Jakakaa, ja kertokaa toisillekin motoristeille tästä tempauksesta.

Kirjoittakaa ehdottamanne merkki / malli tämän linkin kommentteihin 30.5.2020 mennessä.

Ehdotuksen voi jättää myös tämän artikkelin lopussa olevaan kommenttikenttään.

Urheilullinen Can-Am Ryker 900

Julkaistu 3.5.20204.5.2020 tekijä M-Bikes / Mika Arminen

CAN-AM Ryker 900 Rally Edition, vauhdikas kolmipyöräinen

Tällä kertaa M-Bikes koeajaa hieman erilaisen kulkupelin. Ryker ei ole moottoripyörä, vaan se luokitellaan L5e/kolmipyöräksi jota saa ajaa B-ajokortilla.

Can-Am on saanut tehtyä tästä Rykeristä urheilullisemman version kuin mitä heidän tunnetumpi ja isokokoisempi kolmipyöräinen Spyder on. Mikä laite Kolmepyöräinen Ryker sitten oikein on? Kyse ei ole moottoripyörästä, moottorikelkasta eikä autosta. Ulkomuoto on sukua moottorikelkalle, kuten myös variaattorilla toimiva voimansiirto. Ajofiilis on hieman kuin moottoripyörällä, ja kaasua käytetään moottoripyöristä totutulla tavalla. Ohjattavuus taas tuo hieman mikroautoa muistuttavan tuntuman ajoon. Moottorina tässä koeajettavassa laitteessa on kolme sylinterinen 900 kuutioinen Rotax. Rally Edition mallissa on parempi alusta, pidemmillä joustovaroilla kuin vakiomallissa.

Ryker 900 pitää sisällään ABS-jarrut, TCS-luistoneston sekä SCS-ajonvakautuksen. Perus mallissa on kolme erilaista ajotilan asetusta, Normaali, ECO sekä SPORT. Lisäksi tässä Rally Edition versiossa on vielä ”Rally-mode”. Rally-asetus kytkee luistoneston ja ajonvakautuksen minimiin.

Mittari on aavistuksen verran liikaa näkökentän alalaidassa, mutta perus tiedot näkyy hyvin ilman turhia vilkuiluja mittariin. Tangonpäissä olevat peilit hoitavat asiansa hienosti. Vilkkujen automaattinen palautus toimii hyvin, eli kun ohjaustanko käy keskiasennossa niin se kuittaa vilkut pois päältä.

Ajamaan lähteminen

Ajamaan tällä ei lähdetä ilman laitteeseen perhtymistä, Can-Am:in turvavarusteet pitävät siitä huolen. Ensin virta-avain paikoilleen, joka ei kuitenkaan ole sinäänsä avain. Varsinaisella avaimella saadaan lukittua seisontajarru. Virtojen kytkemisen jälkeen jarru pohjaan, painetaan starttinappulasta ja sitten Ryker pyytää lukemaan turvakortin. Turvakortin kuittaamisen jälkeen uudestaan starttinappulasta ja kone hörähtää käyntiin. Seisontajarru pois päältä, ja kevyesti kaasua kääntämällä lähdetään liikkeelle. Ensimmäisessä, ja vielä muutamassa seuraavassakin risteyksessä oikea käsi hamuili jarrukahvaa jota ei ole. Jarrut hoituu oikealla jalalla kaikkiin kolmeen pyörään. Edessä on molemmille pyörille 270mm levyt Nissin kaksi-mäntäisillä puristimilla, ja takapyörälle on 220mm levy yksimäntäisellä satulalla. Näillä ja isolla rengas pinta-alalla 285 kiloinen kolmipyörä pysähtyy nopeasti.

Ajossa Ryker on helppo, mitä nyt uraisilla teillä hieman hakee. Pienestä hakemisesta johtuen pinttyneen moottoripyöräilijän tuli puristettua stongaa ihan liian lujaa. Ajaminen oli huomattavasti jouheampaa kun antoi sen tehdä urissa sen pienen hakemisensa, eikä puristanut ohjaustankoa. Vielä siihen ajamisen helppouteen, ei tarvitse vaihdella, eikä käyttää kytkintä ja jarrutuskin hoituu yhdellä polkimella.

Kaupunkiajossa tämä on aivan loistava keksintö helppoutensa vuoksi, eikä tarvitse välittää ylettyykö risteyksissä jalat maahan. Voin vain kuvitella paljonko mukavempaa se olisi ollut helteisellä keleillä, eikä tässä noin +7 asteen keväisessä viimassa.

Pienillä päällystetyillä mutkateillä, ja sorateillä Rally Edition on mukavan urheilullinen ajettava. Tarkka ja nopea ohjaus sekä variaattorin annostelema jouhea veto tekevät pikkuteillä ajelusta nautittavaa.

Paikaltaan lähtiessä Ryker ei ole mikään ohjus, mutta esimerkiksi 80km/h nopeudesta sillä on ilo lähteä ohittamaan.

*Ryker 900:n mittaristo ja hallintalaitteet ovat selkeät*

Mittarista selviää kaikki oleellinen informaatio. Nopeus on jatkuvasti näkyvillä, sitten voi valita näkyykö kierrokset, polttoaineen määrä, tai kuinka pitkälle jäljellä olevalla polttoaineella pääsee. Trippimittarit ovat myös käytössä. Mukavana lisänä on suomen kielinen valikko. Ajotilat valitaan mittarin sivussa olevilla painikkeilla, ja niille on näytössä omat kuvakkeet. Polttoaineen tankkaus on vedettävän lipan alla, jota ei saa lukittua.

Siirrettävät jalkatapit ja ohjaustanko ovat mukavuutta lisäävä ominaisuus. Jalkatappeja saa siirrettyä noin 40cm etu- takasuunnassa. Jarrupoljin liikkuu myös jalkatappien mukana.

Mietteitä lopuksi

Kenelle Can-Am Ryker on sopiva? Ryker sopii varmasti yllättävän monelle, ensimmäisenä tulee mieleen henkilö jota polttelee päästä ajamaan moottoripyörällä, mutta omistaa vain B-ajokortin. Tällaisella saa hyvin tuntumaa miltä tuntuu kun ajoviima, äänet, lämpötilojen vaihtelu iskee kuljettajaan kuin moottoripyörää ajaessa. Harrasteajoneuvona, kesän kruisailuihin.. Ajamisen helppous tekee siitä myös houkuttelevan, ei tarvitse kytkintä eikä vaihteita, jarrut hoituu kätevästi yhdellä polkimella eikä tarvitse pelätä että kaatuu paikaltaan. Ajo-ominaisuudet riittää vauhdinhurmasta pitäville. Itseäni hieman harmittava asia on niin sanottu Rally-ajoasetus. Siinä luistonesto puuttuu peliin ihan liian hanakasti. Juuri kun on saanut menon kohdilleen, niin vauhti mutkissa hiipuu elektroniikan ottaessa osaa ajamiseen.

Teknisiä tietoja:

Moottori: 3-sylinterinen, 900 cc Rotax
Teho: 61,1Kw (82hp) 9500 r/min
Vääntö: 79,1Nm / 6500 r/min
Istuinkorkeus: 597 mm
Jarrut edessä:2 x 270mm levyt ja 2 x Nissin jarrusatulat kahdella männällä
Jarrut takana: 220 mm levy ja yksi-mäntäinen satula
Etujousitus: 162mm, KYB HPG 36mm, esijännityksen säädöllä
Takajousitus: 175mm, multilink, KYB HPG 40mm, esijännityksen säädöllä sekä erillisellä 4-asentoisella vaimennuksen säiliöllä
Paino ajokunnossa: noin 300kg
Tankin tilavuus: 20l
Hinta alkaen 11 949,-

Linkki Can-Am Ryker sivuille

teksti: Mika Arminen
kuvat: M-Bikes

Arkistoista; Moottoripyörien korjaaminen ja rakentelu on mukava harrastus

Julkaistu 15.4.202026.4.2020 tekijä M-Bikes / Mika Arminen

Ajamisen lisäksi monet pitävät pyöriensä huoltamisesta ja rakentelusta, jotkut jopa enemmän kuin itse ajamisesta.

Huoltamisessa, sekä varsinkin muutoksissa pitää muistaa huolehtia myös perusasioista. Turhan usein tulee vastaan että
monille kotimekaanikoille oikeat kiristysmomentit ovat täysin tuntematon käsite. Useimmiten kiristäminen on jätetty aivan liian löysälle,
ja joskus taas vastaavasti on väännetty kierteet rikki. Useasti akselistoissa käytetään jonkin mallista sokkavarmistusta,
joskus taas pelkkää lukkomutteria. Sokat ja uudet lukkomutterit ovat niin edullisia että niiden kohdalla ei todellakaan kannata säästää. Kunnolliset työkalut ovat tietotaidon lisäksi erittäin tärkeät. Huonoilla / kuluneilla työkaluilla ei saa kuin kannat pyöristymään ja hermot kiristymään. Silloin kun oma pinna on kireällä, niin ei siitä pyörän laittamisestakaan mitään tahdo tulla. Huonoilla työkaluilla siis, muutenhan homma voi olla hyvinkin rentouttavaa ja tasapainottavaa arkirutiineihin nähden.

Osien sopivuus ja laatu on syytä olla kohdillaan niin turvallisuus- kuin kestävyyskin huomioiden.
Keskustelupalstojen ”faktoihin” ei kannata luottaa sokeasti, ennemmin hieman epäilevästi. Korjaus- ja huolto-oppaita saa nykyään helposti niin paperisena, kuin netistä ladattavinakin. Näihin oppaisiin kannatta sijoittaa mikäli aikoo itse huoltaa ja korjata moottoripyöräänsä. Kunnollisella oppaalla säästyy helposti turhalta työltä, niistä löytyy kiristysmomentit, kytkentäkaaviot, purku- ja kasausohjeet ym. hyödyllistä tietoa.

Nesteiden osalta kannattaa myös olla tarkkana. Erilaatuisia öljyjä ei kannata sekoittaa keskenään, että öljyjen voitelu ominaisuudet säilyy. Jäähdytysnesteitä unohtamatta. Jarrunesteissä on erityisen tärkeää ettei sotke väärän luokituksen nesteitä keskenään, koska jarrut voivat hävitä lähes kokonaan. DOT 3-, 4- ja 5.1-nesteitä voidaan sekoittaa keskenään, mutta DOT 5:sta ei saa koskaan sekoittaa minkään muun jarrunesteen kanssa. DOT 5 on silikonipohjainen, eikä sen sekaan kondensoidu vettä samalla tavalla kuin DOT 3-, 4- ja 5.1-nesteisiin, jotka ovat hygroskooppisia eli ne imevät itseensä vettä.

Käsien puutuminen, stongan vaihto

Ohjaustankojen vaihtaminen on nykyään erittäin suosittua puuhaa. Stongan, eli ohjaustangon pienillä muutoksilla voi
saada merkittäviä parannuksia ajotuntumaan ja ajomukavuuteen kun kaikki on omalle kropalle sopivasti. Käsien väsyminen,
sormien puutuminen ja muut vastaavat vaivat ovat monesti pienestä kiinni. Tangon tai cliparien kulma vaikuttaa siihen onko ne omille käsille sopivassa kulmassa. Varsinkin ranteen oikea asento on tärkeä.
Tämä vaikuttaa käsien väsymiseen, sen ohella että kuljettaja nojaa liikaa tankoon. Tärinä on suurin syy käsien puutumiselle, siksi pitää kiinnittää huomiota stongan tukevuuteen, tankopainoihin sekä kahvoihin. Kulunut tai huonosti suunniteltu kaasukahva voi olla erittäin tärinäherkkä.

Usein kuulee puhuttavan että kaasu on niin jäykkä että voimat ei riitä kaasun kääntämiseen.
Silloin kannattaa etsiä mekaanista vikaa vaijereista ja kaasukahvasta. Kaasun pitäisi pysyä paikoillaan ilman vääntämistä käden omalla painolla, niin ettei tarvitse puristaa ja vääntää.
Isot muutokset hallintalaitteissa muuttavat pyörän käsiteltävyyttä, useimmiten huonompaan suuntaan. Leveä crossitanko ei kuulu niin sanottuihin kyykkypyöriin, super sportteihin tai vastaaviin. Leveä stonga tekee niiden ajokäytöksestä levotonta, ja kokonaisuuden kannalta kuljettajan sekä pyörängeometria on aivan erilainen kuin on suuniteltu kyseisen tyyppiseen pyörään.

Leveiden ja korkeiden ohjaustankojen kanssa pitää huomioida myös sähköjohtojen ja vaijereiden sijainnit, sekä se että pituudet riittävät eivätkä estä kääntymistä.
Osa tarvikekiinnikkeistä erilaisille tangoille on aivan liian heppoisia, niitä ei saa kunnolla kiinni niin ettei stonga heiluisi. Näitänkin on käynyt että kiinnikkeet ovat menneet ajossa poikki..

Korotus ja madaltaminen

Moottoripyörien madaltaminen sekä korottaminen ovat myöskin melko yleisiä toimenpiteitä. Useimpiin nyky pyöriin saa takajousituksen niin sanottujen koiranluiden vaihtamisella laskettu tai nostettua pyörän takapäätä.
Kun korkeuden korjaus tehdään vain takaosasta, niin ohjauskulma ja jousituksen säädöt muuttuvat. Jousitus pitää säätää uudelleen jäykkyyden ja vaimennuksen osalta, samoin kuin ketjujen kireys mikä kyseinen laite on ketjuvetoinen. Pyörää madaltaessa myös kallistus varat pienenevät.
Joihinkin moottoripyöriin on saatavilla alkuperäistä matalempia ja korkeampia satuloita. Nämä ovat hyvä vaihtoehto
silloin kun pitää saada jalat ylettymään paremmin maahan, tai polvikulmaa lovennettua eikä vaikuta niinkään pyörän ajo-ominaisuuksiin.

Prätkän rakentaminen kokonaan toiseen tarkoitukseen johon se on alunperin suunniteltu on oma juttunsa. Siinäkin pitää kuitenkin
muistaa huomioida turvallisuus ja ajettavuus, mikäli kyseessä ei ole vain näyttelypyörä.

Kuvia MP20 messuilta

Julkaistu 2.2.202030.4.2020 tekijä M-Bikes / Mika Arminen

Osaan meesuilla esillä olleista pyöristä palaamme koeajojen ja esittelyiden merkeissä vielä tämän vuoden aikana.

Seuratkaa myös M-Bikes Facebook sivuja. Juttuja ja sivustoa saa jakaa.

« ‹ 1 annettu 2 › »

Poimintoja MP 20 messuilta

Julkaistu 31.1.202030.4.2020 tekijä M-Bikes / Mika Arminen

MP20 messuilla oli jälleen paljon uutuuksia esillä

Suomalainen Verge on siistiytynyt myös ulkoisesti asialliseksi sähkömoottoripyöräksi. Vergen lisäksi yleisöä pyöri paljon myös sähköisen Harley-Davidson Livewiren ympärillä.